Tarina: Suhdekaavioita
Luokitus: K-11
Genre: Seikkailu, romantiikka
Päähahmot: Vegeta, Yuiumi-Rei, Abira, Trunks
Muuta: Sisältää omia hahmoja.
Spoilerit: -
Suhdekaavioita
Abira heräsi siihen, että alakerrasta kuului hirveä meteli. Jos Abira ei olisi paremmin tiennyt, hän olisi voinut vaikka vannoa Vegetan tulleen rähjäämään Umille.
Abira veti peiton päänsä yli. Olisi turha kuvitella, että Vegeta olisi vaivautunut tulemaan tänne asti rähjäämään heille. Mies tuskin edes tiesi missä he asuivat ja olihan kello kaksi yöllä. Abira ei välittänyt, vaikka hän kuulikin askeleiden tulevan yläkertaan. Se oli varmaan vain Umi. Voi kuinka väärässä Abira olikaan, sillä äkkiä hänen huoneensa ovi avautui ja todella vihainen Vegeta seisoi oven luona, vilkuillen epäilevästi huonetta.
Umi seisoi tämän takana ja yritti repiä miestä pois. Tuo kumma näky herätti Abiran täysin. Hän nousi ylös vuoteellaan ja katsoi noita kahta kummissaan. Vegeta käveli sisälle huoneeseen ja käveli komerolta komerolle, avaten jokaisen. Hän vilkaisi jopa sängyn alle mutisten koko ajan jotain vihaista itsekseen. Viimein Abira sai puhuttua hämmästykseltään:
– Mitä helvettiä sinä teet? Abira kysyi Vegetalta, mutta tämä ei näyttänyt välittävän tästä. Abira vilkaisi Umiin kysyvästi, mutta Umi vain nosti hartioitaan ja sanoi:
– Ei hän selittänyt. Hän vain tuli tänne, mylläsi ensin jokaisen alakerran huoneen ja huusi sitten minulle, että missä sinun huoneesi oikein on. Kun sanoin, että ylhäällä ensimmäinen ovi vasemmalla, hän juoksi tänne.
Abira katsoi Vegetaan, joka oli jo mennyt penkomaan Abiran henkilökohtaisia pieniä komeroita. Abira nousi ylös, käveli Vegetan luokse ja huusi tämän korvanjuuressa:
– Mitä helvettiä sinä niitä pengot?! Vegeta ei edelleenkään vastannut. Siispä Abira käveli yhdelle kaapeistaan, otti sieltä vanhan megafonin, meni jälleen Vegetan luokse ja huusi sen läpi suoraan Vegetan korvaan:
– KOMPANJA SEIS JA ANTAA KUULUA! MITÄ PIRUA SINÄ TONGIT MINUN KOMEROITANI!!! Tämän jälkeen Abira laski megafonin.
Se tepsi. Vegeta lopetti tonkimisen ja kääntyi Abiraan päin, aivan kuin olisi vasta huomannut tämän.
– Sinunhan se pitäisi tietää. Trunks ei tullut eilen kotiin! Vegeta sanoi raivoissaan. Abira ei ollut uskoa korviaan.
– Ja mikä piru sinut panee luulemaan, että hän on täällä? Umi kysyi ja käveli lähemmäs Vegetaa.
– Etkö muka tiedä? Sinun kasvattisi ja minun poikani seurustelevat! Vegeta sanoi äreänä.
Tämä oli jo liikaa sekä Umille, että Abiralle.
– Seurustelevat? Umi kysyi epäuskoisena ja katsoi Abiraan, joka näytti sille kuin voisi räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Vegeta nyökkäsi ja sanoi.
– Näin on. Bra sanoi sen kestäneen jo monta viikkoa ja kun Trunksia ei sitten tullut kotiin, päätin tulla hakemaan poikani pois, ennen kuin mitään vakavampaa ehtii sattua.
Tämä oli viimeinen pisara Abiralle. Tämän silmiin syttyi tuli ja punaiset liekit nousivat hänen ympärilleen. Vegeta, joka oli kääntynyt selkänsä Abiralle, ei olleenkaan huomannut tytön suuttumista. Umi alkoi perääntyä nopeasti kohti ovea, Vegetan jäädessä paikoilleen yhä valittaen. Vasta Umin poistuttua kokonaan huoneesta, Vegeta tajusi jotain tapahtuvan. Hän kääntyi hitaasti Abiraan päin, joka oli jo todella vihainen. Liekit hänen ympärillään nuolivat jo kattoa. Vegetakin lähti perääntymään hitaasti.
– MINÄ JA TRUNKS EMME SEURUSTELE!!! Abira huusi raivoissaan yhteen purtujen hampaiden välistä.
– MIKSI SE EI VAIN VOI MENNÄ PERILLE!!! hän sähisi. Hän oli jo valmis iskemään, kun hän vain äkkiä pysähtyi. Abira kuuli päässään äänen:
– Abira! Älä tee sitä! Abira tunnisti äänen. Se oli niin tuttu. Äänen, joka tuli kaukaa menneisyydestä. Liekit hänen ympäriltään katosivat ja hän kaatui maahan hämmästyneen Vegetan edessä.
Umi, joka oli huomannut Abiran liekeistä lähteneen valon sammuneen, tuli huoneeseen.
– Mitä tapahtui? hän kysyi ja kumartui tajuttoman Abiran ylle.
– En tiedä. Ensin hän vain kuiskasi jotain ja pyörtyi, Vegeta sanoi.
– Mitä hän kuiskasi!? Umi kysyi.
– En kuullut. Mutta ilmeisesti joku järkytti häntä, Vegeta sanoi.
Umi yritti herättää Abiraa, mutta tyttö ei herännyt.
– Hänet täytyy viedä sairaalaan, Umi sanoi ja oli nostamassa häntä, kun Vegeta sanoi:
– Minä vien hänet. Pääsen sinne nopeammin. Vegeta nosti Abiran käsivarsilleen ja lähti lentoon Abiran parvekkeelta.
Seuraavana päivänä…
Abira heräsi ja huomasi olevansa tutun oloisessa, valkoseinäisessä huoneessa. Hetken aikaa hänen aivonsa löivät tyhjää, kunnes hän tajusi, hän oli sairaalassa. Mutta mitä hän siellä teki? Ei hän muistanut missään vaiheessa joutuneensa sinne.
Silloin ovelle koputettiin ja huoneeseen astuivat Umi, Bulma, Trunks, Bra ja Abiran suureksi yllätykseksi myös Vegeta.
– Mitä te… Abira olitte kysymässä, kun hänen päänsä läpi iski hirvittävä kipu. Abira parahti ja laittoi kädet korvilleen.
– Älä yritä puhua. Sinulle annetun lääkkeen vaikutus saa kipuhermosi toimimaan ylikierroksilla, jos puhut, mutta lääkkeen vaikutuksen pitäisi loppua parin tunnin sisällä, Umi sanoi ja istui Abiran viereen.
Abira olisi voihkaissut, jos olisi pystynyt, mutta kivun välttämiseksi hän vain katsoi muihin kärsivästi.
– Mutta vaikka lääke estää sinua puhumasta suoraan, se ei estä telepatiaa, Umi sanoi. Abira loi heti telepaattisen yhteyden koko porukkaan, jotta he kaikki kuulisivat mitä tämä kysyi.
– Miksi minä olen täällä? En muista eilisestä yhtään mitään, hän sanoi.
Umi näytti jotenkin oudon helpottuneelta ja samalla kummastuneelta.
– Etkö tosiaankaan muista? No, joka tapauksessa sinä suutuit, keräsit kaikki voimasi ja sitten vain pyörryit. Lääkäri sanoi sen johtuneen ilmeisesti ylirasituksesta, mutta hänkään ei ollut täysin varma asiasta, Umi sanoi. Abira mietti hetken ja ilmoitti sitten:
– Tosiaan. Nyt muistini alkaa palautua. Muistan jotain sen tapaista, että heräsin epämääräiseen kolinaan. Aivan. Sitten Umi ja Vegeta… Oliko se tosiaan Vegeta? No, joka tapauksessa minä suutuin hänelle jostain. En vain millään muista mistä… Hetki, nyt taidan muistaa jotain. Niinpä tietysti! Vegeta väitti, että minä ja…
Tähän Abira pysähtyi ja katsoi ympärillään olijoita.
– Niin mitä hän väitti? Trunks kysyi. Abira vilkaisi Trunksiin.
– Sinun isäsi väitti, että minä ja sinä seurustelisimme, Abira sanoi ajatuksen kautta. Trunks katsoi isäänsä.
– Ja kuulemma Bra oli kertonut hänelle sen jatkuneen ja monia viikkoja, Abira lisäsi. Nyt kaikki huoneessa olevat kääntyivät katsomaan Brata, joka yritti piiloutua äitinsä taakse.
– Siksi Vegeta tuli meille. Hän luuli, että minä ja Trunks olisimme… Tuota, tajuatte varmaan. Vegeta olisi tullut siis estämään sen, Abira sanoi.
Vegeta, Bra, Trunks ja Abira punastuivat kaikki, mutta sitten Abira muisti jotain muuta. Hän sanoi järkyttyneenä telepatian avulla:
– Sitten minä suutuin ja keräsin voimani. Mutta juuri, kun olin tekemässä selvää Vegetasta, kuulin äänen päässäni.
– Kuka se oli? Umi kysyi. Abira nosti katseensa Umiin ja sanoi:
– Se oli… isäni ääni.
– Mutta sinun isäsihän on kuollut, Umi sanoi epäuskoisena.
– Hei minä tiedän! Ehkä hän vanhempasi ovat kuningas Kain luona. Yamcha otti minuun yhteyttä hänen avullaan, kun oli kuollut, Bulma sanoi.
Umi ja Abira katsoivat molemmat Bulmaan.
– Ei. Se ei ole mahdollista. Jos se olisi tullut kuningas Kain luota, olisin aistinut isäni olevan tämän luona. Mutta nyt en pystynyt aistimaan tämän äänen lähtöpaikassa mitään, mikä olisi todistanut sen olevan isäni. Ja luuletko, että pyörryin shokista. Siinä olette kaikki väärässä. Kun yritin tavoittaa ääntä paremmin, tunsin jonkun kaivautuvan mieleeni. Jonkun joka ei tosiaankaan ollut isäni. En ehtinyt tehdä mitään, kun tunsin tämän tuntemattoman voiman ottavan hermostoni hallintaansa ja pyörryin, Abira sanoi.
Kukaan ei ehtinyt sanoa mitään, kun Abira kuuli naurua päässään. Ensiksi ääni kuulosti aivan Zericiltä, mutta äkkiä se muuttui kylmäksi ja pirulliseksi.
– Mitä nyt Abira? Trunks kysyi. Abira jähmettyi, kun tuo ääni alkoi puhua hänelle:
– Olet viisaampi kuin luulin, tyttö! Mutta se ei estä minua toteuttamasta suunnitelmiani, ääni sanoi.
– Kuka olet?! Vastaa! Abira huusi, tällä kertaa oikeasti. Viiltävä kipu iski jälleen, mutta Abira yritti kestää.
– Sillä ei ole väliä nyt, mutta pian tulet saamaan sen selville, ääni huusi ja katosi.
Abira yritti tavoittaa äänen lähtöpaikan, mutta jälleen tuo voima otti hänet hallintaansa. Abira tunsi hirvittävän kivun joka puolella vartalossaan. Hän yritti huutaa, mutta hän ei saanut ääntä kurkustaan. Sitten kipu lakkasi. Abira jäi makaamaan turtana sängylle. Hän tunsi vajoavansa jälleen syvään pimeyteen.
Pian…
Kun Abira jälleen heräsi, hän tunsi leijuvansa huoneen yläpuolella. Itse asiassa, sitähän hän tekikin. Abira katsoi suoraan alaspäin ja näki itsensä makaamassa sängyssä silmät kiinni. Hänellä oli hengityslaite ja sydänkäyrä näytti hänen sydämensä sykkeen. Abira oli täysin pyörällä päästään. Miten tämä oli mahdollista. Hän ei voinut olla kuollut, sillä silloin sydänkäyrä olisi näyttänyt pelkkää suoraa viivaa.
Abira istui risti-istuntoon ja hieroi leukaansa. Jos hän ei ollut kuollut, hänen täytyi olla joko sikeässä unessa, tai tajuton. Hän muisti vajonneensa tiedottomuuteen telepatiahyökkäyksen jälkeen. Mitä jos hän olikin edelleen tajuton? Mutta mitä hän voisi tehdä? Tietysti hän voisi mennä etsimään jonkun ja ilmoittaa olevansa kunnossa. Mutta entä jos hän menisi liian kauas, eikä enää pääsisi takaisin ruumiiseensa. Tai jos kukaan ei edes kuulisi häntä. Ehkä olisi vain parasta odottaa.
Hän oli juuri jäämässä odottamaan, kun ovi aukeni ja sisälle astuivat Umi ja Vegeta. Umi istuutui tajuttomana olevan Abiran viereen ja silitti tämän poskea.
– Tulethan sinä takaisin tajuihisi, niinhän Abira? Ethän sinä voi jättää minua yksin, Umi sanoi. Katossa leijuva Abira huomasi Umin silmissä kyyneleitä, jotka tämä pyyhki nopeasti pois. Nyt Abiran kannattaisi kokeilla huutaa ja toivoa, että he kuulisivat.
Abira leijui alemmas, aivan Umin viereen, laittoi kätensä torveksi suunsa eteen ja huusi Umin korvaan:
– Hei Umi! Kuuletko minua! Abira tässä! Umi ei reagoinut mitenkään.
– Voi pahus! Abira sanoi. Jospa Umi sentään tuntisi hänen kosketuksensa. Abira ojensi siis kätensä ja yritti koskettaa Umia. Abiran käsi meni kumminkin sisälle Umin olkapäästä. Se siis siitäkin yrityksestä.
Silloin Abira kuuli äänen takaansa:
– Ei tuo kannata. Eivät he sinua huomaa. Abira kääntyi vihaisesti. Hän näki takanaan Friezan joukkojen univormuun pukeutuneen vihreäihoisen ja -hiuksisen miehen, jolla oli haarniskan lisäksi tummansininen viitta. Miehen otsalla roikkui outo otsariipus.
– Ja kukas sinä olet? Abira kysyi.
Mies katsoi Abiraa virnuillen.
– Olen Zarbon, mies sanoi.
– Ja pitäisikö tuon sitten sanoa minulle jotakin? Abira kysyi.
– Itse asiassa, kyllä. Onhan se hyvä tietää kenen ajatuksien kanssa omasi yhdistyvät, mies sanoi.
Abiran suu loksahti auki.
– Siis mitä?! Toistaisitko vielä kerran ja tällä kertaa niin, että minäkin ymmärrän, hän sanoi kummissaan. Mies katsoi Abiraan tylsistyneenä.
– Nykyajan nuoret eivät ymmärrä enää mistään mitään, hän jupisi itsekseen ja sanoi sitten Abiralle kovemmalla äänellä:
– Katsos, kun sinä satuit raivoamaan hyvälle ystävällemme Vegetalle se viha, jonka tunsit, sai yhden piilotetuista kyvyistäsi aktivoitumaan. Tämä kyky taas mahdollistaa sen, että voit nähdä kaikkien älyllisten olioiden muistoihin, joka taas…
Abira keskeytti miehen puheen:
– Minä siis aloin sillä hetkellä lukea Vegetan muistoja. Hän on varmaankin tappanut sinut joskus esihistoriallisella ajalla, kun sinä olet ollut elossa. Aivoni siis poimivat sinut sieltä ja ajatuksemme yhdistyivät. Mutta miksi?
– Tunsit samankaltaista vihaa häntä kohtaan, kuin minä kuollessani, mies sanoi kuin asia olisi ollut itsestään selvä.
– Aha. Ja mitä sinä olet suunnitellut. En oikein pitänyt uhkailuistasi ja suunnitelmien toteuttamisien aikeistasi, Abira sanoi.
– No voinhan minä kertoakin. Aikomukseni on vallata sinun ruumiisi ja kostaa Vegetalle, mies totesi.
Abira katsoi tätä kuin mies olisi tärähtänyt.
– Wou wou wou, aikalisä. Aiotko tosiaan tehdä jotain sellaista? Mies katsoi Abiraan ja alkoi sitten nauraa.
– En tietenkään. Se ei olisi mahdollista ja jos olisikin, en tekisi sitä. Ajattele nyt, entinen Friezan oikea käsi tuollaisen heikon tytön ruumiissa! Sehän olisi todella naurettavaa. Sitä paitsi minä olen tavannut sinun äitisi ja tuon upean väriset hiukset omaavan naisen, Zarbon sanoi ja osoitti Umia.
– Ai nyt minä muistankin! Sinä olit se tyyppi, jonka Bulma, Krillin, Gohan, Abeiya ja Umi näkivät silloin Namekilla ennen kuin Vegeta teki sinusta selvää, Abira sanoi.
Zarbon nyökkäsi hieman nolona.
– Hups. Anteeksi, että puhuin siitä. Se on varmaan aika arka asia, Abira sanoi. Mies ei vastannut. Hetken hiljaisuuden jälkeen Abiralle tuli mieleen eräs asia:
– Jos sinä et tullut tänne tekemään pahaa, niin miksi sinä tulit tänne?
– No, asia on niin, että kuolleena olo on aika yksinäistä ja halusin vain jutella jonkun kanssa maailman menosta, Zarbon sanoi vielä nolompana kuin äsken.
Abira huokasi.
– No eihän minulla ole minnekään kiire. Tuskin minä ainakaan vähään aikaan herään, Abira sanoi ja leijui istumaan huoneessa olevan pöydän päälle katsoen samalla mitä Umi ja Vegeta tekivät. Umi istui edelleen Abiran ruumiin vieressä. Vegeta taas nojasi seinään tylsän näköisenä.
Zarbon leijui istumaan yhden vapaan tuolin luokse.
– Mistä haluaisit puhua? Abira kysyi.
– Tiedätkö sinä mitään lordi Friezasta. Onko hän yhä universumin voimakkain olento? Zarbon kysyi.
Abiran suu loksahti jälleen auki. Eikö Zarbon siis tiennyt, että Frieza oli kuollut vuosia sitten.
– No, tuota, asia on nyt näin, että Frieza ei ole enää universumin vahvin olento. Arvelisin sen tittelin kuuluvan tällä hetkellä Gokulle, Gohanille, Trunksille tai jollekin muulle ystävälleni, Abira sanoi miettiväinen ilme kasvoillaan.
– Entäs Frieza? Mitä hänelle on tapahtunut? Zarbon kysyi.
– Frieza on ollut kuolleena jo noin kaksikymmentä vuotta, Abira sanoi arasti. Tällä kertaa oli Zarbonin vuoro hämmästyä.
– Kuka päihitti hänet? mies kysyi. Tätä kysymystä Abira oli pelännytkin.
– Hänet päihitti se tyyppi, nimeltä Trunks. Taisinkin mainita hänen olevan yksi niistä todella vahvoista tyypeistä, Abira sanoi. Ehkä Zarbon ei kysyisi…
– Ja kuka tämä Trunks on? Zarbon kysyi.
Abira mietti hetken.
– Tuohon on niin paljon mahdollisuuksia vastata, mutta kerron hänestä mahdollisimman paljon.
Hän on ensinnäkin Bulman poika, hän on hieman päälle kahdeksantoista vuotta, vaaleanvioletit hiukset, tosi söpö, ymmärtäväinen… Abira luetteli, mutta Zarbon keskeytti hänet:
– Lopeta! En minä nyt mitään tuommoisia halua kuulla! Mikä hän siis on? Kuka on hänen isänsä? Miten hän tappoi lordi Friezan? Zarbon melkein huusi.
Abira oli juuri alkamassa selittää, kun Vegeta käveli hänen ohitseen Umin taakse. Abira seurasi katseellaan tätä ja alkoi samalla selittää asiaansa Zarbonille:
– Itsepähän pyysit, mutta seuraavat faktat eivät tule olemaan sinulle mieluisia. Ensiksikin Trunks on yksi supersaiyalaisista, tiedoksi, heitä on nykyään kolme ja Vegeta haluaa edelleen epätoivoisesti olevansa supersaiyalainen. Trunks tuhosi Friezan supersaiyalaisena ja hänellä meni sen tekemiseen noin viisi minuuttia. Hän käytti apunaan miekkaa, jonka minun vanhempani jättivät hänelle. Ja sitten viimeinen info, Trunks on Vegetan poika.
Zarbon oli kuunnellut rauhallisena Abiran selitystä, mutta viimeinen lause sai hänet järkyttymään.
– Vegetan poika! Sillä apinalla on poika! Zarbon sanoi.
– Älä nimittele häntä! Tuo mies, jota sinä sanot apinaksi, on minun todella hyvän ystäväni isä! Ja sitä paitsi, Vegeta on erittäin, Abira oli sanomassa ja katsoi Vegetaan ja Umiin. Hänen lauseensa jäi väkisinkin kesken.
Kun Abira oli keskustellut Zarbonin kanssa, hän ei ollut kiinnittänyt huomiota ollenkaan noihin kahteen. Jos olisi ollut mahdollista, Abira olisi pyörtynyt, mutta koska hän oli jo valmiiksi pyörtymistä muistuttavassa tilassa, hän ei voinut muuta kuin tuijottaa.
Umi ja Vegeta suutelivat! He suutelivat! Vegeta ja Umi? Se ei voinut olla… Ei, ei mitenkään. Se oli sula mahdottomuus. Abira sulki silmänsä ja yritti saada itsensä vakuuttuneeksi, että kun hän avaisi ne, Vegeta seisoisi yhä seinän vieressä tylsistyneenä. Mutta niin ei käynyt.
Siinä nuo kaksi vain olivat ja suutelivat mitä intohimoisimmin. Tämä oli hirvittävää! Abira ei enää ikinä voisi arvostaa noita kahta. Vegetalla oli kaksi lasta Bulman kanssa ja Umilla oli, no Umilla ei ollut mitään, mutta silti! Eivät he saaneet tehdä noin! Ja vielä Abiran nähden, vaikka eiväthän he sitä tietysti tienneet. Mutta olisivat sentään voineet olla hieman kunnioittavaisempia. Olihan Abiran ruumis paikalla. Hyi!
Abira alkoi kirkua! Tämä oli niin epäreilua! Ja Vegeta oli väittänyt Abiran ja Trunksin olematonta suhdetta huonoksi asiaksi. Abira antaisi mitä tahansa, jos hän vain voisi herätä juuri nyt ja erottaa nuo kaksi toisistaan. Abira liukui suoraan pöydän läpi. Hän ei edes voinut hakata mitään rauhoittuakseen.
Viimein Vegeta ja Umi lopettivat. Abira katsoi heitä pahansuovasti. Jos hän vain heräisi, niin nuo kaksi saisivat silloin kunnon pöllytyksen. Zarbon leijui Abiran luokse.
– Niin mitä olitkaan sanomassa Vegetasta? tämä kysyi. Abira mulkaisi miestä todella vihaisesti.
– Olin sanomassa, että hän on kaikkien aikojen hirvittävin epäsikiö, joka, Abira sanoi ja katsoi taas Vegetaan ja Umiin.
– Joka aikoo näköjään lisääntyä myös tuon naisen kanssa, Zarbon jatkoi.
– MITÄ!!! Abira huusi kauhuissaan. Hän ei halunnut jäädä tänne pitemmäksi aikaa. Abira nousi ja leijui oven luokse virnuileva Zarbon perässään.
Abira leijui oven läpi ja lysähti istumaan lattialle oven ulkopuolelle. Toivottavasti he eivät koskisi Abiran ruumiiseen. Jos he sen tekisivät, Abira ei tiedä olisiko hänen parempi hypätä suoraan purkautuvan tulivuoren sisälle vai mennä haastamaan riitaa androidi#18 kanssa. Molemmissa tapauksissa Abiran loppu tulisi nopeasti, paitsi jos hän solvaisi 18:aa niin pahasti, että tämä kiduttaisi häntä pari viikkoa, ennen kuin listisi hänet.
No, ehkä hänen ei tarvitsisi, mutta hetkinen, olinko kuulevinani puhetta? Abira nousi ylös. Kyllä, hän kuuli puhetta. Äänet alkoivat tulla häntä ja Zarbonia kohti. Toinen äänistä kuului ilmiselvästi naiselle, mutta toinen puhujista oli Trunks.
– Hei! Trunks on tulossa katsomaan minua, minun täytyy saada Umi ja Vegeta lopettamaan, ennen kuin, Abira oli sanomassa, kun hän näki Trunksin. Trunks käveli käytävää pitkin vierellään joku uhkea blondi.
Abira katsoi noita kahta hetken aikaa. Tuo blondi näytti yrittävän iskeä Trunksia. Tätä Abira ei sulattanut. Hän unohti kokonaan Umin ja Vegetan ja lähti leijumaan kohti noita kahta. Hän unohti kokonaan olevansa näkymätön. Hänen silmänsä alkoivat leimuta ja hänen käsiinsä syttyi kaksi tulipalloa.
– Onkohan tuo nyt ihan viisasta, Zarbon sanoi epäilevästi Abiran takaa.
– Älä sinä puutu tähän! Abira sähisi. Seuraavassa hetkessä Abira nosti kätensä kohti blondia ja pallot hänen käsistään lähtivät kuin kaksi torpedoa kohti naista. Zarbonin ja Abiran yllätykseksi pallot osuivat naiseen. Tämä lensi niiden voimasta ilman halki ja olisi törmännyt seinään, ellei Trunks olisi lentänyt tämän avuksi. Trunks laski kauhistuneen tytön maahan, joka lähti kirkuen pois käytävästä.
Abira katsoi käsiään hämmästyneinä.
– Wou! Luulin etten voisi käyttää täällä voimiani. Siistiä! Abira sanoi.
– Tuo oli uutta minullekin, Zarbon sanoi hämmästyneenä.
– Mutta jos minä kerran pystyn käyttämään voimiani, niin minähän voin yrittää telepatiaa, Abira sanoi iloisena.
– Öhöm, entä tuo? Zarbon rykäisi ja osoitti Trunksia, joka katseli ympärilleen, yrittäen selvittää mitä ihmettä oikein äsken oli tapahtunut.
– Ai, totta tosiaan, Abira sanoi. Hän ojensi kätensä kohti Trunksia.
– Setha-Ra! Abira huusi ja hänen ojennetuista sormistaan lähti ohuita nauhoja, jotka kietoutuivat Trunksin ympärille.
– Mitä ihmettä! Trunks huusi ja yritti pyristellä näkymättömiä nauhoja vastaan. Yksi nauhoista iskeytyi vielä kiinni lattiaan, ettei Trunks pääsisi eteenpäin.
Tämän jälkeen Abira leijui seinän läpi, missä Umi ja Vegeta olivat. Onneksi nuo kaksi eivät olleet vielä täysin alasti, Abira huokasi ja lipui pöydän luokse. Zarbon katsoi kiinnostuneena Abiran touhuja.
– Mitä aiot tehdä? Zarbon kysyi. Abira ei vastannut, vaan yritti löytää katseellaan pöydältä jotain.
– Näetkö missään kynää? Abira kysyi, kun hän ei itse löytänyt sitä.
– Tuossa, Zarbon sanoi ja osoitti paperi lapun alta näkyvää kynän päätä.
– Oikein hyvä, Abira sanoi. Äkkiä hänen silmänsä alkoivat hehkua ja kynä nousi ilmaan.
Zarbon katsoi leijuvaa kynää.
– Nyt taidan käsittää, Zarbon sanoi. Abira leijutti kynän Umin ja Vegetan kasvojen lähelle.
– Ei kai pieni muistilappu tekisi pahaa, Abira sanoi ja samassa kynä tunkeutui Umin ja Vegetan välille ja alkoi kirjoittaa Umin otsaan. Nuo molemmat säpsähtivät ja Vegeta hyppäsi kauemmas Umista.
– Mitä hemmettiä?! Umi kirkaisi ja yritti huitoa kynää pois, mutta ei saanut millään siihen osumaa. Vegeta katsoi tarkemmin ja alkoi lukea kirjoitusta:
– Lopettakaa heti ja pukekaa vaatteet päällenne. Trunks on käytävässä sidottuna setha-ra`lla. Otan teihin kohta uudestaan yhteyden. Ja ai niin, vielä yksi asia, POIS RUUMIINI PÄÄLTÄ SENKIN SIITOSSONNI JA VIE LEHMÄ MUKANASI!!!
Vegeta ja Umi nousivat heti pois Abiran sängyltä.
– Se oli Abira, mutta miten..? Hänhän on tajuton, Umi sanoi ja katsoi Abiran liikkumatonta ruumista. Samalla hän ja Vegeta pukivat vaatteet päälleen ja Umi meni pesemään otsansa. Abira hymyili tyytyväisenä ja käänsi katseensa Umin käsilaukkuun, josta nousi esiin Umin lempi huulipuna. Sen tuppi irtosi ja se lensi ilman halki lavuaarin luo, jossa Umi oli pesemässä otsaansa.
Huulipuna alkoi kirjoittaa uutta viestiä peiliin, joka oli lavuaarin yläpuolella. Umi alkoi lukea kirjoitusta ääneen:
– Päästän Trunksin kohta vapaaksi, joten… pankaas vauhtia. Kirjoituksen perään Abira teki hymynaaman.
– Senkin pikku, Umi jupisi ja nappasi huulipunan itselleen. Seuraavassa hetkessä Trunks ryntäsi sisälle huoneeseen. Hän vilkaisi nopeasti ympärilleen ja katsoi sitten Umia ja Vegetaa.
Mitään sanomatta Trunks ryntäsi Abiran vuoteen viereen ja nosti tämän istumaan käsiensä tukemana.
– Abira! Kuuletko sinä? Trunks kysyi.
– Ei sinun täydy hänen ruumiilleen puhua, Umi sanoi.
– Miten.. Tiedättekö te tästä? Trunks kysyi.
Silloin lattialle tippunut kynä nousi jälleen ilmaan ja alkoi kirjoittaa seinälle. Trunks katsoi silmät pyöreinä kirjoitusta:
– He tietävät jo. Anteeksi, että jouduin sitomaan sinut, mutta syy oli hyvä. Olen täysin kunnossa ja istun tällä hetkellä pöydällä. Yritän keksiä keinon saada itseni näkymään. En tiedä vielä miten pääsen takaisin ”tietoisuuteen”, mutta yritän keksiä keinoa koko ajan. Ai niin, terveisiä Vegetalle ja Umille Zarbonilta. Hän on antanut Vegetalle jo anteeksi sen, että hän tapoit hänet.
Viimeisen lauseen päälle tehtiin viiva ja sen jälkeen tuli kirjoitus:
– Hän sanoi vain vitsailleensa ja haluaa oikeasti vain kaivaa Vegetan aivot ulos lusikalla hänen korvansa kautta, jos Vegetalla nyt aivoja sattuu olemaan, mutta Umille hän lähettää oikein mielellään terveisiä. Mutta seuraavaan asiaan, voisitteko ottaa yhteyden erakko Haseniin? Hän asuu pari kilometriä kaupungin ulkopuolella. Uskon hänen tietävän miten minut saa tajuihini. Saan kohta varmaan luotuani itselleni näkyvän hahmon. Pitäkää kiirettä. Zarbon saattaa seota hetkellä millä hyvänsä. Hän ei oikein ymmärrä minua. Tämän jälkeen kynä tippui lattialle.
Trunks katsoi Umiin ja Vegetaan.
– Tehdään niin kuin Abira käski. Lähden heti etsimään Hasenia, Trunks sanoi ja oli jo lähdössä, kun kynä nousi jälleen ylös ja alkoi kirjoittaa seinään.
– Haluan, että Umi lähtee. Hasen ei oikein luota miehiin. Vegeta lähteköön hakemaan miekkani kotoa… Mitä vielä odotatte? TOIMINTAA!!! Umi ja Vegeta lähtivät ulos ja Trunks jäi Abiran luokse.
Abira huokasi. Onneksi Vegeta ja Umi eivät olleet jääneet paikalle.
– Miksi halusit miekkasi tänne? Zarbon kysyi.
– Kun tulen tajuihini, niin minulla on hieman selvitettävää Umin ja Vegetan kanssa. Ja aion pitää huolen, että se asia myös selvitetään, Abira sanoi.
– Ai, Zarbon sanoi.
Abira leijui tämän jälkeen lähemmäs sänkyä.
– Mitä aiot tehdä? Zarbon kysyi.
– En tiedä vielä. Täytyy katsoa onko täällä mitään hyödyllistä, Abira sanoi ja tutki huonetta.
Sitten hän äkkäsi laukussa, jonka Umi oli tuonut mukanaan ja jättänyt huoneeseen, limppari pullon. Pullossa oli kokista.
Abira ojensi kätensä kohti laukkua ja pullo lensi hänen käteensä. Trunks huudahti ja katsoi ihmeissään pullon lentoa.
– Abira? Trunks kysyi. Pullo teki ilmassa nyökkäyseleen. Pullon korkki aukesi ja juoma sen sisältä näytti suihkuavan ulos pullosta pieniksi pisaroiksi. Pisarat jäivät leijumaan ilmaan. Pullo tippui maahan ja kokispisarat näyttivät asettuvan ilmaan Abiran ympärille.
– Nyt hän ainakin tietää missä olen, Abira sanoi.
Trunks katsoi epäuskoisen näköisenä kokis-Abiraa. Trunks nousi ylös ja käveli hitaasti lähemmäs Abiraa. Hän ojensi kätensä lähemmäs koskettaakseen Abiraa, mutta hänen käteensä tuli ainoastaan kokista.
– Sinulla on varmaan melkoisen vaikea suhde hänen kanssaan. Ettehän te voi edes tehdä mitään, kun hän menee sinun lävitsesi, Zarbon sanoi virnistäen. Abira vilkaisi Zarboniin ja sanoi:
– Suu kiinni. Vitsi oli huono ja sitä paitsi me emme seurustele.
– Onkohan noin? Zarbon sanoi, mutta Abira ei välittänyt.
Parinkymmenen minuutin kuluttua Umi ja Vegeta saapuivat mukanaan Abiran miekka ja erakko Hasen. Hasen oli rähjäisen näköinen, kumaraselkäinen nainen. Hänellä oli päällään harmaa, melkein joka paikasta paikkailtu kaapu ja kädessään naisella oli pahkurainen puusauva, johon hän nojasi kävellessään. Naisen kasvoista ei näkynyt hupun alta, muuta kuin koukku nokka, jonka päässä oli suuri karvainen syylä.
Abira kääntyi naiseen päin, joka ilmeisesti tuijotti häntä. Asiasta ei tietenkään voinut olla varma, koska naisen silmiä ei näkynyt.
– Jaahas. Nuori neiti on saattanut itsensä taas pulaan ja haluaa nyt vanhan Hasenin apua, näinkö asia on? Hasen kysyi äänellä, joka narisi kuin öljyämättömät saranat. Abiran hahmo nyökkäsi ja näytti kuin se olisi puhunut, vaikka mitään ei kuulunut. Hasen kumminkin nyökkäsi Abiran lopettaessa puhumisen.
Hasen näytti vajoavan ajatuksiinsa, mutta äkkiä hän nosti jälleen katseensa.
– Hmm.. Taidan tietää miten saan sinut hereille. Kaikki ulos. Minun täytyy jäädä kahden neidin kanssa, Hasen sanoi. Muut lähtivät ulos, vaikkakin Trunks melko vastahakoisesti. Vegetan ollessa jo astumassa ulos, Hasen sanoi:
– Hei sinä! Jätä miekka tänne. Neiti haluaa sen olevan täällä. Vegeta kääntyi ja vei miekan tuolille Abiran sängyn viereen. Hän käveli ulos ovesta ja sulki sen takanaan.
Muut jäivät odottamaan oven toiselle puolelle. Aikaa kului ja Umi ja Vegeta olivat jo aikeissa lähteä kotiin, kun Hasen tuli ovelle.
– Hän herää kohta. Menkää ottamaan hänet vastaan, nainen sanoi. He kaikki kiirehtivät mahdollisimman nopeasti Abiran vuoteen ympärille odottamaan. Ja kuten Hasen oli sanonutkin, Abira heräsi.
Hän ei katsonut keneenkään vierellään olevaan henkilöön, vaan hän näytti tuijottavan huoneen kattoon. Abira hymyili ja sanoi hiljaa, niin ettei kukaan kuullut:
– Hei sitten Zarbon. Nähdään sitten, kun kuolen. Tämän jälkeen Abira käänsi katseensa ystäviinsä. Hän katsoi Trunksia hymyillen.
– Mikä on olo? Trunks kysyi lämpimästi, pidellen Abiraa kädestä kiinni.
– Hieman tokkurainen, mutta olen minä voinut huononminkin, Abira vastasi ja katsoi sitten Umiin ja Vegetaan.
Umi hymyili leveästi ja sanoi iloisesti:
– Kiva, kun olet hereillä. Alkoi ollakin ikävä. Abira ei hymyillyt, vaan kysyi:
– Trunks? Missä minun miekkani on? Trunks ojensi miekan hieman epävarmana.
– Kiitos, Abira sanoi ja nousi istumaan.
– Älähän nyt vaan rasita liikaa itseäsi, Umi sanoi.
Abira katsoi Umiin ja virnisti.
– Voisitko auttaa minut ylös? hän kysyi ja nosti itseään. Umi ja Trunks auttoivat Abiran istumaan sängyn laidalle.
– Kiitoksia, Abira sanoi ja nousi sitten seisomaan. Hän piteli miekkaansa kädessään ja katsoi Vegetaan ja Umiin.
– Minulla olisi vielä yksi pyyntö, Abira sanoi.
– Ja mikä se olisi? Umi kysyi ja oli valmis tekemään mitä Abira pyytäisi.
Abira veti miekkansa pois tupesta ja sanoi sydämellisellä äänellä:
– Umi, Vegeta, teillä on nyt tasan viisi sekuntia aikaa juosta, ennen kuin lähden peräänne. Yksi, kaksi, kolme, neljä, VIISI!!!