Tarina: Katsotaan nyt, mitä tästä tulee
Luokitus: k-11
Genre: Huumori
Päähahmot:Abira, Umi, Vegeta
Muuta: Sisältää omia hahmoja.
Spoilerit: -
Katsotaan nyt, mitä tästä tulee
Umi istui hymyillen punaisen avoauton etupenkillä. Viima kävi mukavasti kasvoille, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Ja Abira ajoi autoa tylsistyneen näköisenä.
– On se kiva, että sinulla on nyt sitten autokortti, Umi sanoi iloisesti ja otti aurinkolasit silmiltään.
– Kyllähän tuo kivaa näyttää olevan, kun ei tarvitse itse ajaa, Abira jupisi.
– Hei älä viitsi olla noin negatiivinen! Tämähän on aivan ihana päivä pienelle ajelulle, Umi sanoi pirteästi. Abira vilkaisi Umia vihaisesti, muttei sanonut mitään.
Hetken hiljaisuuden päästä Umi sanoi:
– Oletko jo valinnut puvun juhliin? Minulla olisi juuri sinulle sopiva asu…
– Minä en tule sinne, Abira sanoi kylmästi.
– Miksi et? Kaikki muutkin menevät sinne, Umi sanoi.
– Minä en pääse. Minulla on jotain tekemistä. Toisin kuin eräät, minä yritän pitää bändimme kasassa, Abira sanoi.
Umi vilkaisi tähän.
– Hei älä viitsi. Kyllähän minäkin teen töitä bändin eteen, mutta se ei estä minua pitämästä hauskaa, Umi sanoi.
– Minua ei huvita lähteä, Abira sanoi.
– Voi sinun kanssasi! Miksi hemmetissä sinun pitää olla noin jääräpäinen? Umi kysyi selvästi harmissaan.
Abira hymähti.
– Luonne mikä luonne. Syytä vanhempiani. Heiltä minä sen olen perinyt, Abira sanoi. Umi hätkähti. Siitä oli todella kauan, kun Abira oli viimeksi maininnut vanhempansa ja aina, jos joku mainitsi heidät, Abira näytti silloin aina sulkeutuvan omiin ajatuksiinsa.
Nyt Abira kumminkin otti vanhempansa itse puheeksi:
– Tiedätkö mitä Umi? Aina jos minulta pienenä kysyttiin jotain vanhemmistani, mainitsin sinut aina ensiksi ja sitten vasta oikeat vanhempani. Ja tiedätkö mistä se johtui? Syy on varsin yksinkertainen. Sinä olet minulle äiti, sisko ja paras ystäväni. Sinä olit minulle enemmän kuin he, mutta minä muistan heidät silti. Minä muistan sen jouluyön, jolloin sinä tulit ja vanhempani lähtivät. En voi koskaan unohtaa heitä, mutta he tuntuvat olevan minulle kuin kaksi vierasta. En oikein osaa yhdistää heitä itseeni.
Umi kuunteli hiljaa Abiran tarinaa.
– En tiennyt, että ajattelit noin, Umi sanoi.
– No, nyt tiedät, Abira totesi. Tämän jälkeen he olivat jälleen hiljaa, kunnes Abira jälleen katkaisi hiljaisuuden:
– Minä perun sanani. Tulen mukaan juhliin, Abira sanoi. Umi hihkaisi ja sanoi iloisena:
– Sehän on todella hyvä juttu! Voin lainata sen pukuni, jos tarvitset.
– Ei kiitos. Minulla on jo puku valmiina, Abira sanoi.
Niin he siis illalla laittoivat itsensä juhlakuntoon ja lähtivät Abiran autolla kohti mestari Roshin asuntoa, Kame housea. Kun he saapuivat paikalle, siellä olivat jo kaikki muut heidän ystävistään. Krillin, Gohan, Goten ja Trunks kerääntyivät ensimmäisiksi ihailemaan Abiran uutta autoa.
– Vau! Tässähän on nahkasisustus! Krillin hihkui ja tarkasteli lähemmin Abiran autoa.
– Coolia vai mitä? Umi halusi välttämättä aitoa nahkaa, Abira totesi.
– Juuri hänen tapaistaan, Trunks sanoi nauraen.
– Aivan. Sen lisäksi hän olisi halunnut Ferrarin, mutta siihen minä en sentään suostunut, Abira sanoi myös nauraen.
Silloin heidän takaansa kuului kolea ääni, jonka pystyi omistamaan vain yksi henkilö tällä planeetalla:
– Vai niin. Pikku-Abira on saanut viimeinkin ajokortin, Vegeta sanoi, nojaten itseään talon seinää vasten. Abiran veri alkoi kiehua, mutta hän yritti hillitä temperamenttinsa.
– Minä en ensinnäkään ole mikään pikku-Abira, senkin vanha kurttuinen lehtokurppa ja toiseksikin et voi sanoa minulle, että olen viimein saanut ajokortin, kun itselläsi ei ole, eikä tule koskaan olemaankaan, Abira vastasi nyrpeästi.
Vegeta kurtista kulmiaan.
– Minä en todellakaan tarvitse ajokorttia. Toisin kuin eräät, minä jaksan käyttää omia raajojani liikkumiseen, enkä tarvitse mitään autoa avukseni, Vegeta heitti takaisin.
– Aivan. Onhan se varmaan kiva hyppiä puusta puuhun hännän avulla. Ja ai niin, onhan sinulla kädetkin, jotta voit soittaa taksin, kun alkaa ottaa sydämestä, Abira vastasi.
Gohan, Goten ja Trunks näyttivät punastuvan ja Trunks rykäisi. Silloin Abira tajusi juuri mitä oli puhunut saiyalaisten hännistä ja muuttui itsekin punaiseksi.
– Niin, eihän se häntä niin paha asia tietysti ole. Onhan se melko käytännöllinen ja eihän sitä edes huomaa, Abira alkoi selittää.
Juuri silloin pelastava enkeli Umi ilmaantui paikalle.
– Hei tuleeko joku mukaan? Olemme limboa? Umi kysyi.
– Joo, totta kai me tulemme. Vai mitä, pojat? Abira kysyi ja alkoi raahata Trunksia mukanaan pois Vegetan läheltä. Hän kuiskasi heidän mennessään muiden luokse hiljaa Trunksille:
– Anteeksi siitä, mitä sanoin hännästä, mutta se oli kuin refleksi. Isäsi saa minut aina raivoamaan.
– Ei tuo mitään. Kunhan yrität tästedes hillitä itsesi, Trunks sanoi hymyillen.
Abira hymyili takaisin, mutta sekä hän, että Trunks tiesivät, että Abira ei koskaan oppisi hallitsemaan temperamenttiaan. Ei ainakaan, kun hänen piti yrittää kestää Vegetaa. Ilta sujui kumminkin mukavasti. Ei edes mestari Roshin lähentely yritykset saanut tunnelmaa laskemaan. Lopulta Abira oli sitä mieltä, että hänen ja Umin oli aika lähteä. Tämän päätelmän hän oli tehnyt Umin käytöksestä, sillä ilta ja viini olivat tehneet tehtävänsä ja Umi oli mennyt juttelemaan lampulle, koska lamppu oli pyöreä ja muistutti Krilliniä.
– Kuule Krillin, shä näytät tänään shiis toshi shäteilevältä. Shä et arvaakaan, mitä mulle tapahtu tässä kuukaush shitten, kun tää Abira oli koomasha, Umi sanoi ja taputti sitten vieressään olevaa mestari Roshin sauvaa ja jatkoi, shillo kun mä menin kattoo shitä, niin shä et voi ikinä arvata keitä siellä oli mukana.
Ensinnäkin shiellä oli ainashki Abira, mut she oli shiellä kahtena kappaleena. Ekaksh she oli vain pelkkä ruumish, mut shit she olikin shiellä myösh henkenä, yo no. Shit she henki haahuili katon rajassha yhen kuolleen tyypin kanssha, shiis shen Zharbonin. Muishtat shä, she jolla oli ne upeet rheishibootshit ja shit se ihan oudon vihreen fleda, shiis vähän niin ku nää mun, ku meillä shattu oleen shama hiushten väri, yo no.
Shit shiellä oli vielä Trunksh, mut she oli käytävässhä sidottuna yhellä blondilla, vai miten she nyt menikään. She oli kumminkin shiellä. Ja tietyshti shiellä oli myösh Veggie-boy, mut sith mä en oo enää varma keitä shiellä oli, mut ku Abira, shiis she henki kirjotti sheinään, ei ku peiliin, jotain kummallishta shiitosshonneishta, vaikka shiellä ei mun mieleshtäni ollu kyl yhtään nautaa.
Shit shinne tuli yksh noita-akka, vai hakiko joku shen? No, joka tapaukseshha, shiellä oli yksh shemmonenkin. Shitä ennen she tilalanne oli täyshin minun hallinnashani, tai ite ashiashha she oli meidän hallinnasshamme, vai mitä Veggie-boy?
Viimeisen lauseen aikana Abira astui huoneeseen ja kuultuaan Umin selostuksen, hän syöksyi tämän luokse ja laittoi käden tämän suulle. Mutta se oli jo liian myöhäistä, sillä kaikki olivat kerääntyneet jo Umin ja ” Krillinin” ympärille ja kuulleet joka sanan, minkä Umi oli suustaan päästänyt.
– Kaikkea se Umikin menee kännipäissään puhumaan. Ehkä on parasta, että me lähdemme kotiin, vai mitä Umi? Abira kysyi ja alkoi retuuttamaan Umia ulos auton luokse.
– Minne me nyt mennään? Vashtahan me tänne tultiin ja multa jäi juttu kesken, Umi protestoi, mutta Abira veti tätä jääräpäisesti kohti autoa. Umi katsoi kaikkia hymyillen ja vilkutti Vegetalle:
– Hyvää yötä Veggie-boy!
Kaikki katsoivat Vegetaan ihmeissään, mutta Vegeta murahti ja jupisi:
– Kaikkea nuo puhuvatkin kännipäissään.
Viimein Abira sai Umin tungettua auton etupenkille monen yrityksen jälkeen. Hän sanoi näkemiin ystävilleen ja lähti ajamaan kohti Umin asuntoa.
– Kuule Abira, Umi sanoi sössöttäen ja jatkoi:
– Minä olen sinusta ylpeä. En ole koskaan ennen sanonut tätä, mutta minä olen sinusta ylpeä. Jos minulla jhoskus tulee olemaan tytär, niin haluan, että hän on shamanlainen kuin shinäkin.
Abira vilkaisi ystäväänsä, joka näytti pysyvän juuri ja juuri tolpillaan ja sanoi:
– Älä puhu tuollaisia. Olet niin humalassa, että sammut hetkellä millä hyvänsä.
– Minä en ole humalashsa! Umi sanoi ja heilautti kättään taaksepäin, jolloin hän melkein lensi oven yli.
– Etpä näköjään, Abira jupisi, mutta Umi jatkoi:
– Minä en ole koshkaan ollut shelvempi. Olen ollut aina ylpeä shinusta, mutta en ole koshkaan ennen tainnut shanoa sitä. Ja voin shanoa shinulle täysin rehellishesti, että jos Abeiya ja Zerici olishivat täällä, he olihsivat maailman ylpeimmät vanhemmat!
Abira vilkaisi jälleen Umiin, joka oli sammunut, aivan niin kuin Abira oli ennustanut. Mutta Abira hymyili. Hän oli ylpeä, että Umi oli hänen holhoojansa.
Sillä välin mestari Roshin luona jengi alkoi piirittää Vegetaa ja Trunksia ja pommittaa heitä kiusallisilla kysymyksillä, mitä Umi oli oikein tarkoittanut Veggie-boylla ja mikä ihme oli se blondilla sidottuna käytävässä -juttu…
Tästä tuli sitten näköjään tämmönen. Oli aika kiva hieman kertoa jotain Abiran ja Umin elämästä.
Toivottavasti tekin tykkäsitte… ^_^