Tarina: Dragon Fighters keikkailee
Luokitus: K-12
Genre: Komedia
Päähahmot:Abira, Umi, Vegeta, Piccolo
Muuta: Sisältää omia hahmoja.
Spoilerit: -
Dragon Fighters keikkailee
Dragon Fighters
Ohjelmisto
Abandoned
Behind blue eyes
Always
Crawling
Invoke ja paljon muita tuttuja biisejä
Tällaisia enemmän tai vähemmän rypistyneitä lehtileikkeitä leijaili ympäri läntistä pääkaupunkia. Liput konserttiin olivat aikoja sitten loppuunmyydyt, vaikkakaan itse bändin jäsenet, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, eivät ymmärtäneet miksi näin oli. Ja konsertti olisi jo sinä iltana.
Kaupungin suurimmalla areenalla oli täysi työ päällä. Kaikki säntäilivät edes takaisin pistäen paikkoja valmiiksi iltaa varten. Myös bändin jäsenet joutuivat auttamaan, vaikkakin yksi heistä yritti paikan päältä livistääkin, mutta todella ”hellävaraisella” suostuttelulla Abira oli saanut Umin pysymään paikalla. ”Ja sinähän et mene juomaan ennen iltaa!! Kuka haluaisi katsella sinun kännistä jokellustasi illan konsertissa?! Sinä pysyt tasan täällä, vaikka joutuisin köyttämään sinut kiinni setha-ra:lla! Saat lähteä juomaan vasta konsertin jälkeen jos mielesi tekee!” Abira oli karjunut niin kovaa, että koko areena oli raikunut ja kaikki ihmiset kolmen kilometrin säteellä olivat kuulleet tämän huudot.
Myös erään toisen bändin väliaikaisjäsenen kanssa oli ollut hankaluuksia, sillä Vegeta olisi ollut mielellään lähtenyt Umin kanssa juomaan, mutta kun Umi oli joutunut jäämään, myös Vegeta oli jäänyt, vaikkakin hän ei enää suostunut auttamaan valmisteluissa, vaan mökötti uhmakkaasti nurkassa ja jupisi itsekseen jotain nirppanokasta. Tämän kuultuaan Abira oli karjunut jälleen, tällä kertaa niin että kaikki viiden kilometrin säteellä olivat kuulleet ja Piccolo, joka olisi myös mukana illan konsertissa, oli ollut vähällä menettää tajuntansa. Tämän jälkeen Abira sai myös anoa eräältä vihreältä mieheltä, että tämä ei lähtisi, vaan pysyisi yhä suunnitelmassa ja olisi mukana illan konsertissa.
Myös kaksi muuta bändin jäsentä aiheuttivat hieman hankaluuksia, Bro ja Dir. Kaksoset olivat saaneet jostain päähänsä keventää tunnelmaa ja olivat tuoneet mukanaan nuken, joka oli täydellinen kopio Umista. He olivat jättäneet nuken nojaamaan nurkkaan sammuneen näköisenä ja olivat jättäneet sen viereen tyhjiä kaljapulloja. Vegetan nähtyä nuken, tämä oli mennyt tivaamaan siltä, mistä se oli pullot saanut, mutta kun nukke ei ollut vastannut, Vegeta oli kumartunut lähemmäs sitä ja huomannut kauhukseen, ettei se hengittänyt. Paniikissa Vegeta oli alkanut elvyttää nukkea ja silloin Piccolo oli astellut paikalle. Kun hän oli nähnyt Vegetan elvyttämässä nukkea, Piccolo oli saanut asiasta hieman väärän käsityksen. Hetkeen tämä ei oikein tiennyt mitä tehdä, kunnes Vegeta oli äkännyt Piccolon ja huutanut, että Umi ei hengitä.
Tietysti Piccolo oli juossut apuun ja alkanut sitten elvyttää nukkea, jota luuli tietysti oikeaksi Umiksi. Silloin itse Umi oli marssinut paikalle.. ja saanut hänkin väärän käsityksen asiasta. Hän oli marssinut vihaisena paikalle, lyönyt kumpaakin ja alkanut huutaa: ”Miksi te pervot olette tehneet minusta jonkun puhallettavan Barbaran sijaisen?! Pervot! Paskiaiset!” Tuo huuto oli kantautunut lähes kaikkien kaupungin asukkaiden korviin ja viimeisetkin liput konserttiin oli myyty. Uteliaat ihmiset halusivat tietää mikä tuo juttu oikein oli ollut.
Tämä välikohtaus olisi johtanut siihen, että kaksi bändin jäsentä olisi joutunut sairaalan teholle, ellei Abira olisi jälleen tullut väliin. Tällä kertaa tosin Trunksin ja Tapionin kanssa, sillä hän ei olisi yksin pärjännyt kolmea vastaan.
Viimein kaikki olivat jotakuinkin rauhoittuneet ja he pystyivät aloittamaan kenraaliharjoitukset. Mikään ei tietystikään onnistunut ollenkaan ja heidän oli pakko luovuttaa. Vain kaksoset onnistuivat pysymään samassa tahdissa, toisin kuin muut, jotka kaikki lauloivat tai soittivat aivan omaan tahtiinsa.
Sitten olisikin edessä päivän rankin osuus. Pukeutuminen. Vaikeaa tämä tulisi olemaan ainakin Piccololle. Mies, tai mikä liekään parka, kun oli niin kiintynyt haaremivarustukseensa niin kovasti, ettei olisi halunnut vaihtaa vaatteitaan. Jälleen kerran ”hellävarainen” suostuttelu suloiselta nuorelta naisenalulta auttoi. ”Sinä perkele laitat ne vaatteet päälle, tai syötän sinulle piipii-pillereitä kuten Bulma aikoinaan ja puen sinut vaikka itse, jos on pakko!!” Abiran mielestä Piccolon esiintymisvaatteet olivat hienot, eikä kukaan normaali olisi valittanut saadessaan päälleen huippuhienot farkut ja cooleimman ja muodinmukaisimman paidan mitä kauppojen hyllyltä löytyi. Mutta Piccolo kun ei ollut normaali.
Ponnistelujen jälkeen Piccolo viimein joutui pukemaan vaatteet päälleen, mutta hän ei ollut ainut, jolla oli ongelmia pukeutumisen kanssa. Vegeta oli jo itsessään iso ongelmapesäke, mutta kun lisäätte joukkoon vielä yhden vihreätukkaisen shardatulikon, niin saatte aikaan kaikkien aikojen kauheimman ja suurimman ongelmapesäkkeen, jonka ratkaisemiseen olisi mennyt parhaimmaltakin nörtiltä puolivuotta, mutta koska aikaa ei ollut niin paljon, lahjonta oli ainut asia, mitä tässä tilanteessa pystyi tekemään. ”Saat oluen, jos laitat nämä vaatteet päällesi ja pidät ne ylläsi keikan loppuun asti. ” Lopulta Piccolo, Vegeta ja Umi olivat taipuneet Abiran tahtoon (kahdenkymmenen kaljan ja yhden viinipullon jälkeen per henkilö, paitsi Piccololle, jolle Abira oli saanut vaatteet päälle uhkailulla tai pikemminkin uhkailun lopettamislupauksella) ja kaikki oli suunnilleen hyvin.
Suuri ongelma oli myös Tapion. Mies ei suinkaan nurkunut vaatteidensa takia, mutta kun tälle ei oikein mikään sopinut. Abira oli varannut kaikille useamman vaatekerran, mutta tuntui ihan kuin Tapion olisi ollut mahdoton pukea normaaliin asuun. Farkut olivat liian lyhyet ja paidat tuntuivat kaikki olevan liian suurta kokoa konatcha-jinille. Sitä paitsi liian tiukkakauluksiset paidat juuttuivat kiinni miehen korviin, jotka olivat muuten yllättävän herkät (kuten myös Piccololla, mutta Abira oli varmistanut namekilaisen koon ennen kuin oli tilannut vaatteet, eikä ollut ottanut mitään liian tiukkakauluksisia paitoja). Viimein Abira oli kohtalaisen tyytyväinen, löytäessään mustan kauluspaidan, jonka alle hän oli valinnut valkoisen T-paidan. Housuiksi hän oli tälle valinnut mustat, melko löysät housut, jotka olivat jopa tarpeeksi pitkät. Kaiken päälle vielä musta takki ja kokonaisuus oli jo hyväksyttävä.
Trunks oli pukeutunut kiltisti niihin vaatteisiin, mihin Abira oli tämän käskenytkin pukeutua, vaikka tämä oli laittanut epätietoisuudessaan huivin kaulaansa, vaikka se oli tarkoitettu tämän otsalle. Onneksi Umin onnistui korjata tämän erehdys, ennen kuin Abira oli nähnyt, sillä se olisi ehkä ollut liikaa nuorelle shardaneidolle, jonka hermot olivat tiukalla muutenkin. Bro ja Dir aiheuttivat myös ongelmia, pukeutuessaan toisiensa vaatteisiin, mutta Abira ei enää ollut jaksanut huutaa näille kahdelle, vaan oli suosiolla vain mulkaissut heitä murhaavasti, jolloin kaksoset olivat kipittäneet kipinkapin vaihtamaan vaatteensa.
Katsojat alkoivat lipua katsomoon ja bändi asettui paikoilleen. Mitenköhän tässä nyt sitten kävisi? Vielä viime hetkellä, ennen kuin he aloittivat, he toivottivat kaikki toisilleen onnea. ”Tästä se lähtee pojat ja tytöt. Ja Piccolo. Annetaan noille aihetta ihastella! Valmiit? Yks, kaks ja yks kaks kol!” Savu täytti ilman, katsojat huusivat ja konsertti alkoi.
Kaikki meni nappiin. Yleisö nautti kaikkien esityksestä. Umi näytteli uskottavasti loukkaantunutta ja kapinallista Vegetan laulaessa Die die my darlingia. Ja Piccolon ja Vegetan duetto Wind of changessa päättyi ilman kuolonuhreja tai loukkaantumisia. Trunksin liikuttava tulkinta Nothing else mattersista oli yleisön ja Abiran mieleen ja Tapionin soolo Abandonedissa sai monet liikuttumaan. Myös Vegetan tulkinta Behind blue eyesistä oli todella koskettava ottaen huomioon, että Vegeta lauloi.. ja Umi itki. Toiseksi viimeinen kappale It´s my life oli se laulu, jossa yleisö ja kaikki bändin jäsenet lauloivat. Eivät kylläkään ihan nuotilleen, mutta.. Umin ja Abiran yhdessä laulama Walking in the air, joka oli viimeinen kappale oli kaunista kuultavaa ja katsomisen arvoista. Shardat nimittäin päättivät levitoida laulaessaan pari kierrosta yleisön yläpuolella. Keikan jälkeen kaikki olivat rättiväsyneitä, mutta eivät sentään niin väsyneitä, etteivätkö he olisi jaksaneet juhlia. Siitäkin illasta voi kertoa, mutta se onkin sitten jo aivan uusi tarina.