Tarina: DBAF ep. 3 Sielu vapautuu, Piccolon paluu!
Genre: Seikkailu
Päähahmot: Goku, Vegeta, Piccolo ja ”Herra/Neiti X (Hahmo(t) paljastuu!)
Suositus: K-11
Muuta: Tarinassa on pientä kiroilua, mutta suurimman osan olen sensuroinut.
(Nyt voimmekin laittaa juhlat pystyyn! Piccolo is back!)
Varoitukset: -
Spoilerit: Sisältää omia hahmoja. Mainitaan mangassa ilmestymätön hahmo.
DBAF ep. 3 Sielu vapautuu, Piccolon paluu!
Helvetti… paikka, josta ei ole pois pääsyä. Paikka, jonne vain kaikki pahat pääsevät…”OLEKO MINÄ SINUN MIELESTÄSI PAHA!?! Johan on! Minä olen istunut täällä jo satoja vuosia eikä minua kunnioiteta tippaakaan!!” Piccolo raivosi pienelle ja pahalle rotalle. ”Eeh… eikös eläimille ole omaa Helvettiään…?” Piccolo sanoi puoliksi vihaisena ja puoliksi ihmeissään. ”Johan on markkinat!! Eikö täällä saa enää edes omaa rauhaa vai pitääkö minun nirhata tuo likainen ja haiseva karva pallo uudestaan!?!” Piccolo raivoili ja heitti rotan menemään. ”Painu sinne missä pippuri kasvaa!!” Piccolo huusi rotan perään ja istahti taas miettimään ja meditoimaan. ”Aah… mikä rauha! Ei melua, ei häiriköitä. Ja mikä parasta: Ei rottia!” Heti lauseen loputtua jokin putosi piccolon päähän. ”Mitä helvettiä!? Kuka prkl täällä viskelee rottia!?” Piccolo ärjäisi kuikusta ja muutaman hiljaisen minuutin jälkeen hän tuli siihen tulokseen, että hänhän itse heitti rotan menemään. Se oli lentänyt Helvetin ympäri ja palannut lähtö paikkaansa. ” Vain niin…” Piccolo sanoi hiljaa itsekseen ja alkoi taas meditoida omassa rauhassaan. Samaan aikaan Maassa Goku päätti kouluttaa Vegetaa uutta haastetta varten. Vaikka asia olikin vielä täysin epäselvä, oli varauduttava kaiken varalle. ”Sinähän tunnut osaavan perusasiat. Onko sinua koulutettu aikaisemmin?” Goku kysyi ja istahti läheiselle kivelle. ”On. Siitä on jo kauan, mutta olen hionut taitojani mestarini kuoltua. En tiedä hänen nimeään, sillä minä käytin aina nimitystä ”mestari.” Siitä on jo kauan.” Vegeta sanoi ja istahti nurmikolle Gokun viereen. ”Minäkin muistan vielä, kun eräs hyvä ystäväni koulutti poikani Gohanin. Olin silloin kuollut, mutta palatessani hän oli kuin toinen ihminen…” Goku huokaisi ja katsoi Vegetaan. ” Hän on varmaan se Piccolo, josta olet puhunut. Haluaisin tavata hänet, mutta se taitaa olla mahdotonta, eikö?” Vegeta kysyi ja katsoi kirkkaan siniselle taivalle. ”Niinkin voisi sanoa… ’Toivottavasti me tapamme vielä, Piccolo-san.’ Goku sanoi hiljaa mielessään ja nousi seisomaan. ”Noniin, eiköhän jatketa?” Goku sanoi hymyillen ja auttoi Vegetaa nousemaan pystyyn. Toisaalla Helvetissä, Piccolo alkoi itse asiassa haluta pois tästä ankeasta paikasta. Mutta miten hän sen tekisi? ”Hahaa! Minulla on suunnitelma…” Piccolo virnisti ja käveli muina miehinä portin luo, jota vartioi 2 vartijaa nuijineen päivineen. ’Grr! No, onneksi kukaan tuttu ei ole näkemässä…’ Piccolo mietti itsekseen, kunnes käveli vartijoiden luo. ”Hei! Sinulla ei ole tänne asiaa, viheraivo! Ala vetää!” Yksi vartija sanoi ja heilutti nuijaansa. ”Ollaanpa sitä epäkohteliaita… hei, katsokaa!! Lentävä possu!” Piccolo vetäisi ja sujahti portista pirullisesti nauraen. ”Ääliöt! Te niitä possuja olette, kun ette osaa edes vahtia jotain hi*on porttia!!” Piccolo nauroi ja pomppasi Enman pöytälaatikosta ja katosi kuin tuhka tuuleen. Enma Daioo katsoi silmät pyöreinä kadonnutta Piccoloa ja jäi mutisemaan itsekseen. Lopulta Piccolo seisoikin jonkun vuoren rinteellä ja katseli ympärilleen, kunnes hän tajusi olevansa elossa. ”Hitä hem***tiä tämä on? Miksi sädekehäni on poissa? Mitä tapahtui?” Piccolo mietti itsekseen, kunnes muisti äskeisen kohtauksensa. ”Pah! Olkoon. Minulla on parempaakin tekemistä kuin… Hm? Goku? Onko hän tullut takaisin? Kummallista… hänen seurassaan on joku toinenkin… joku tuttu… Miten se voisi olla mahdollista? Z- ryhmän jäsenet ovat kuolleet jo kauan sitten.” Piccolo puheli itsekseen ja päätti lopulta lähteä ottamaan asiasta selvää. He eivät olleet kovin kaukana, joten hän löysikin kaksikon harjoittelemasta metsästä. ”Piccolo-san!? Miten… Kuinka sinä olet elossa!?” Goku huudahti täysin sanattomana. ”Älä kysy. Sinä voisit itse asiassa kertoa kuka tuo penska on? Hänessä on jotain tuttua, mutten muista mitä.” Piccolo silmäili Vegetaa tämän silmäillessä takaisin. ”Etkö sinä enää Vegetaa muista? Tämä poika on hänen sukulaisensa. Tai tarkemmin sanottuna Trunksin lapsenlapsi. Goku sanoi edelleen hieman kummastuneena Piccolon yhtäkkisestä paluusta. ”Jaahas. Ei ihme kun muistutat Vegetaa niin paljon.” Piccolo sanoi ja katsahti hieman vihaisen oloista Vegetaa. ”Minä en ole mikään penska, senkin vanha haiseva kaali!” Vegeta huusi Piccololle päin naamaa ja käänsi tälle selkänsä. ”Jaahas, eikö sinun ikäiselläsi ole edelleenkään käytöstapoja?! Voin antaa ilmaisen oppitunnin!” Piccolo sanoi raivoten ja oli vähällä käydä nuoren saiyalaisen kimppuun, ellei Goku olisi tullut väliin. ”Nyt riittää! Meidän pitäisi keskittyä uuteen viholliseemme, eikä tapella turhia!” Goku huusi kinaavalle kaksikolle jotka lopettivat tappelunsa kuin seinään. ”Noin on parempi! Piccolo, saat auttaa minua Vegetan kouluttamisessa.” Goku sanoi vihaisena Piccololle ja hymähti vähän. Samassa läheisessä kaupungissa räjähti jokin. ”M-mitä hittoa!? Joku terrorisoi täällä!” Piccolo huudahti ja lähti katsomaan tilannetta Goku ja Vegeta kannoillaan. Koko kaupunki oli maan tasalla, eikä ketään näkynyt olevan elossa. ”Kuka kehtaa tehdä mitään tällaista!? KUKA!?” Vegeta huusi raivoissaan. ”Ole sinä pentu hiljaa. Kiitä onneasi, ettemme tappaneet sinua silloin muutama päivä sitten.” Kuului tytön ääni kolmikon takaa. ”Pilasitte huvimme, mutta tästäkin näyttää tulevan hauskaa!” Pojan ääni sanoi nauraen. ”Keitä te olette?” Goku kysyi ja katsoi kahta varjoa vähän matkan päässä heistä. ”Minä olen Shara ja tämä on veljeni Shota.” Tyttö vastasi ja tuli esiin vejensä kanssa. He molemmat muistuttivat hieman Piccoloa. Samanlaiset korvat ja silmät.
Shara oli kaunis ja hoikka, jolla oli pitkät punaiset hiukset. Hänellä oli saman muotoiset silmät kuin Freezalla, ja hänellä oli päällään vihreä hihaton lyhyt paita ja pitkä tummasininen hame, jossa oli molemmilla huolilla pitkät halkiot, punaiset rannekkeet ja pitkävartiset saappaat. Hameen alla oli punaiset housut. Shotalla sen sijaan oli tummansiniset löysähkö hihaton paita ja löysähköt housut. Saappaat ja vyönä toimi pitkä huivi. ”Te siis tuhositte tuon kaupungin!” Piccolo huusi vihaisena ja osoitti heidän alapuolellaan (entistä) kaupunkia. ”Voi kyllä. Pitäähän sitä joskus pitää välillä hauskaakin.” Poika sanoi ilkeästi hymyillen. ”Tämän te maksatte kalliisti…! Lupaan, etten pehmoile kanssanne!” Vegeta huudahti ja sai kaksikon nauramaan. ”Älä pentu naurata! Voit olla vahva, mutta kokematon taistelija! Te ihmiset olette niin heikkoja ja…” Tytön lause jäi kesken, kun Vegeta puuttui asiaan. ”Minä en ole mikään ihminen! Olen ehkä elänyt täällä koko ikäni, mutta minussa virtaa yhä saiyalaisten veri!” Vegeta huusi raivoissaan ja oli valmis hyökkäämään. ”Ou, saiyan? En ole koskaan kuullutkaan, mutta antaa olla. Haluat siis taistella? Sopii meille.” Shota sanoi ja valmistautui hyökkäykseen...
Jatkuu...