| Nimi: Ginga: Nagareboshi Gin (Hopeanuoli, Silver Fang)
Laji: Anime Mangaka: Yoshihiro Takahashi Dubbaus: Japani, suomi/ruotsitekstit Valmistusvuosi: 1986 Arvostelu kirjoitettu: 21.5.2006 Arvosteltu: Koko sarja Osia yhteensä: 21 x 24 minuuttia. Liittyy: Ginga: Nagareboshi Gin-manga (18 osaa), itsenäinen jatko-osa Ginga Densetsu Weed (anime & manga) sekä yksittäisiä mangoja (Ginga Densetsu Riki). |
 |
| Ginga: Nagareboshi Ginin tarina alkaa, kun metsästäjä Gohei ampuu ja haavoittaa suurta Akakabuto-karhua, joka hermostovaurion vuoksi tulee hulluksi ja alkaa listiä vuoristoseudun asukkaita. Kun ihmiset eivät uskaltaudu uhmaamaan yhä vakavammaksi käyvää karhu-uhkaa, seudun villikoirat alkavat valmistautua taisteluun karhuja vastaan keräämällä Japanin voimakkaimmat koirat yhteen. Villikoirien riveihin liittyy myös tiikeriraitainen karhukoira Gin (Hopeanuoli), jonka isän, Rikin, Akakabuto paiskasi rotkoon Ginin ollessa vielä pieni pentu.
Hopeanuoli on eräs Suomen suosituimmista animeista, kiitos 80-luvun puolivälissä julkaistujen lapsille tarkoitettujen leikattujen versioiden ansiosta. Suurimmalta osalta kiitos suomalaisten aktiivifanien saatiin myös alkuperäinen leikkaamaton versio nähtäväksi pari vuotta sitten. Leikkaamaton DVD sisältääkin melkein kolme tuntia uutta materiaalia (tähän aikaan on laskettu mukaan joka jakson alussa ja lopussa olevat tunnusmusiikit) alkuperäisten ääninäyttelijöiden tähdittämänä. Yksi Gingan suosion syistä on sen hyvin tehty animaatio. Niin koirat, karhut kuin ihmisetkin liikkuvat sulavasti ja lajilleen kuuluvaan tyyliin. Myös taistelut on osattu toteuttaa tyylikkäästi ja ne voi katsoa useampaankin otteeseen, vaikkakin joitakin ylenpalttinen verenkäyttö voi häiritä. Erityismaininnan piirrostyylistä ansaitsevat myös hienot, maalausmaiset maisemakuvat sekä juoksevat koirat, joiden animointi on onnistuttu toteuttamaan erittäin näyttävästi ja vauhdikkaasti. Piirroslaatu ei kuitenkaan pysy koko ajan aivan yhtä hyvänä, vaan esimerkiksi Mossin kohtaamisessa sekä taistelussa Madaraa vastaan piirroslaadun taso laskee jonkin verran. Kokonaisuutena katsoen piirrokset kuitenkin pysyvät laadukkaina koko ajan. Animoinnin lisäksi GNG:ssä on erittäin hyvä äänimaailma. Musiikit ovat koskettavia ja mahtipontisia ja sopivat omiin kohtauksiinsa paremmin kuin hyvin. Erityisen mieleenpainuvia ovat Rikin rotkoon putoamisen aikana soiva Sorrow sekä muutamassa taistelussa taustalla mukana oleva Run & Fight. Musiikkien lisäksi myös muut äänitehosteet ovat onnistuneet hyvin ja esimerkiksi koirien ulvonta aiheuttaa varmasti kylmiä väreitä erityisesti sarjan loppupuolella. Myös ääninäyttely on GNG:ssä aivan hyvää, joskaan en itse ole vielä osannut sisäistää täydellisesti japanilaisia ääniä suomalaisten ääninäyttelijöiden kummitellessa vielä mielessä. Juoni GNG:ssä on hyvä, mutta esimerkiksi taistelussa tulivuoren kraatterilla mangan antamaa juonta on lyhennelty liiaksi ja samoin on tehty myös joidenkin lopputaisteluiden osioiden kohdalla. Susiosan pois jättäminen ei sinänsä harmita, sillä anime loppuu aivan loogisesti ja sudet olivat kuitenkin vain ylimääräinen lisäys juoneen. GNG:n hahmot ovat kaikki erilaisia persoonia, jotka kehittyvät tarinan kulkiessa. Jopa karhuihin, joihin syvyyden tuominen on hankalaa kiitos puhekyvyttömyyden, on saatu jonkinlaisia eroja luonteeseen ja taistelutapoihin. Koirahahmoissa ainoa varsinainen miinus tulee narttukoirien lähes täydellisestä puuttumisesta. Cross on koko satapäisen koiralauman ainoa naaraspuolinen jäsen ja vaikka sen rooli on melko vaikuttava, ei se silti ole läheskään yhtä vaikuttava kuin monet muut koirahahmot. On myöskin huomattava, että jos millä tahansa lauman koiralla on vähänkin ”naismaisia” piirteitä (Hyena, Smith) on se automaattisesti muita huomattavasti huonompi taistelija tai muuten vain laitettavissa syrjään. Gingan julkaisua voisi kohteliaasti sanoa hätäisesti tehdyksi. FutureFilm oli joutunut siirtämään julkaisua entuudestaan jo useamman vuoden ajan ja lopulta se tahtoi saada sen myyntiin jouluksi, joten viiden DVD:n paketista huomaa nopeasti, ettei sitä ole ehditty viimeistellä kunnolla. Eräs huomiota herättävä vika on kohtausvalikot. Ne on toteutettu tyylikkäästi, mutta ykköslevyä lukuun ottamatta kohtauksissa voi siirtyä eteen- tai taaksepäin vain jakson kerrallaan, mikä on minusta aivan liian pitkä hyppäys. Toinen myöskin kiireisestä julkaisusta johtuva vika on suomennos ja sen kömpelyys. Siellä täällä sarjaa esiintyy todella kömpelöitä sanamuotoja sekä lyhenteitä ja loppupuolella koiralaumojen koirien määrät vaihtelevat jatkuvasti ja ilman sen kummempaa logiikkaa. (Tästä ei kuitenkaan varsinaisesti voi syyttää suomentajaa, sillä hän itse on kertonut, että FutureFilm vaati lähettämään luonnosversion suomennoksesta eikä hänen annettu tehdä sitä lopullisen valmiiksi. Tämän takia myöskään suomentajan nimeä ei näy lopputeksteissä.) Minkäänlaisia extroja DVD:illä ei myöskään ole. DVD-boksin ulkoasu on kuitenkin hieno. Kokonaisuudessaan Ginga: Nagereboshi Gin on jotain, joka jokaisen suomalaisen anime-fanin tulisi katsoa, jos ei muuten niin ihan nostalgian nimissä. Myös FutureFilmille täytyy nostaa hattua, kun ovat saaneet näin vanhan ja melko tuntemattoman animen tuotua DVD:lle Suomeen, kun sitä tietääkseni ei Japanissakaan ole saatavilla kuin vanhoina VHS:inä, vaikka julkaisuun olisi luonnollisesti voinut panostaa hiukan enemmän. Arvosana: 9- | |
Hyvää:
|
Huonoa:
|
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |