Tarina: Ihmissuhdedraamaa ilman suhdetta
Luokitus: K-12
Genre: Ihmissuhde, romantiikka
Päähahmot: Umi, Vegeta
Muuta: Oma hahmo.
Spoilerit: Spoilaa uuden hahmon DBZ:sta.
Ihmissuhdedraamaa ilman suhdetta
Alkoi olla hämärää. Umi ajeli vieläkin moottoripyörällään ympäri tyhjää erämaata, hän halusi tuntea elävänsä – unohtaa päivän tapahtumat, arjen rutiinit – unohtaa Vegetan. Se nimi yksistään vaikutti kuin sähköisku Umiin; hänen silmiinsä syttyi tuli ja hänen koko ulkomuotonsa tuntui muuttuvan uhmaavammaksi, tappelunhaluiseksi. Hän muisti saya-jinin piirteet, äänensävyn ja käytöksen, hänen puheensa tempon ja silmien pistävän ja ivallisen katseen. Jokainen miehen huulilta päässyt loukkaus viilsi shardanaista kuin tikarin viilto: liian mieto tappaakseen, mutta tarpeeksi piinaava ajaakseen kidutettavan hulluuden partaalle.
Umi kidutti pyöräänsä samoin kuin Vegetan sanat piinasivat naista: ”Nainen, älä tule prinssin tielle, jos erehdyt tekemään sen shardoja taas yksi vähemmän”. ”Suloinen prinssi, luulen, että tulemme piankin näkemään, kuinka taistelu päättyy, mutta vielä en voi antaa periksi ylhäiselle kutsullenne, minun nähkääs on pidettävä lupaus, joka sitoo minut vielä prinsessa Abiraan”, näin Umi oli vastannut aiemmin iltapäivällä käydyssä sanaharkassa, joka oli vain yksi kymmenistä..
Vihreätukkainen sharda tiesi alitajunnassaan ettei tappaisi sayalaista taistelussa, mutta oman kohtalonsa hän sinetöisi, kun ryhtyisi kamppailemaan voimiaan miehen kanssa. Hän kuolisi siinä taistelussa, se olisi varmaa ja siksi hän taistelisi vasta, kun Abira selviäisi ilman häntä. Abira oli jo kasvanut, eikä menisi vuottakaan, kun Umin pinna ei enää kestäisi Vegetaa ja saya-jinin ego-ongelmaa. Umi toivoi todella, ettei Abirasta tulisi samanlaista, inhottavaa, kuninkaallista.
Umi oli niin ajatuksissaan, ettei huomannut edessään olevaa kielekettä ja sitten olikin jo liian myöhäistä: pyörä hyppäsi ilmaan ja lensi juuri ja juuri rotkon yli. Lasku ei ollut sulava; pyörä kaatui kyljelleen ja Umi sen mukana. Kaatuessaan sharda työnsi kätensä vaistomaisesti eteensä ja hänen oikean käden ranteestaan kuului iljettävä rusahdus sen mennessä poikki. Umin oikea jalka jäi vielä pyörän alle, joten Umi päätyi rotkon toiselle puolelle kaikkea muuta kuin miellyttävään asentoon. Umin käteen koski äärettömästi ja sammuneen moottoripyörän paino puristi jalkaa terävää kiveä vasten. Umi ei saisi telepaattista yhteyttä Abiran ja itsensä välille, ei näin järkyttyneessä mielentilassa. Jos hän jäisi paikoilleen, hän jäätyisi kuoliaaksi yön tullen. Hetken nainen vain makasi paikoillaan yrittäen päästä itsensä herraksi. Lopulta hän onnistui ja alkoi hitaasti nostaa pyörää vasemmalla kädellään ja jalallaan. Lopulta hän sai potkaistua sen pois jalkansa päältä. ”Tervemenoa”, Umi kuiskasi, kun näki kuinka hänen rakas ja kallis moottoripyöränsä katosi rotkoon. ”Se oli ihan hyvä pyörä”, hän ajatteli haikeasti, mutta kivun sykäys herätti shardan takaisin todellisuuteen.
Miten hän pääsisi pois? Kuilun yli ei voisi hypätä – se oli aivan liian leveä – eikä Umi olisi muutenkaan voinut luottaa kipeään jalkaansa. Hänen pohkeessaan ja reidessään oli ilkeitä, syviä haavoja, jotka alkoivat vuotaa Umin noustessa varovasti pystyyn. Hän huojui hetken paikoillaan ja kaatui sitten polvilleen – kipu ja shokki olivat liikaa jopa tälle naiselle. Sitten kuin taikaiskusta Umi loikkasi ilmaan ja lensi yllättävän nopeasti kohti kotiaan. Pian hänen oli kuitenkin laskeuduttava. Voimat eivät olisi yksinkertaisesti riittäneet sitä menoa kotiin asti ja hän voisi kuolla pudotessaan maahan.
Umin oli siis pakko kävellä. Jalkaan ja käteen, varsinkin käteen, koski jatkuvasti ja koko ruumis tuntui ’kuin Ohzarun alle jääneeltä’, Umi ajatteli hymyillen. Sitten nainen lopetti epätoivoisen nilkutuksensa. Hän aisti voiman, joka lähestyi, suuren ki´n. ”Voisikohan se olla Goku?” Umi ajatteli ilahtuen, ”Abirahan oli heidän luonaan, se siunattu lapsi; vasta viisi ja silti jo lähes kahdeksanvuotiaan kokoinen.” Umi palasi jälleen todellisuuteen, mitä inhottavimmalla tavalla, kun sharda tunnisti tulija Vegetaksi. Umin katse muuttui kovaksi ja kylmäksi, oikeastaan jäätäväksi, ja naisen koko olemus muuttui eteiseksi ja viileäksi.
Vegeta laskeutui Umin eteen ja tiuskaisi: ”Mitä sinä olet nyt keksinyt? Yrititkö itsemurhaa?” Umi mulkaisi Vegetaa ja sanoi ääni raivosta täristen: ”En yrittänyt. Koko juttu on sinun syytäsi, helvetti soikoon! Pyöräni makaa pirstaleina läheisen kuilun pohjalla ja voisin olla siellä itsekin..” Kesken tämän lauseen Umin voimat pettivät ja hän pyörtyi. Kun nainen seuraavan kerran avasi silmänsä, hän näki taas Vegetan ja sitten Umi älysi, että Vegeta kantoi häntä sylissään jonnekin. ”Mitä sinä luulet tekeväsi!?” hän kiljaisi tai yritti kiljaista, mutta hänen huuliltaan pääsi vain kuiskaus. ”Vien sinut kotiisi tai sairaalaan kummin haluat..” Vegeta vastasi poissaolevasti. Umi jäi tuijottamaan miestä. Tämä oli ikäisekseen nuorennäköinen, hänen silmänsä mustat – vaikkakin nyt jotenkin pehmeämmät kuin tavallisesti – hänen kasvonsa kaunismuotoiset ja hänen hiuksensa mustat. Voi, kyllä Umi ymmärsi Bulmaa ja myönsi Vegetan olevan hyvännäköinen. Umi ei vain voinut ymmärtää, mikä ongelma saya-jinilla oli egonsa kanssa.
Umi huokasi ja Vegeta katsoi häntä kummissaan. ”Mitä nyt, aiotko taas pyörtyä?” hän kysyi. Umi tunsi punastuvansa ja inhosi itseään sn takia. Hän ei vastannut Vegetalle, eikä uskaltanut edes katsoa tätä silmiin. ”Mitä helvettiä sinä oikein ajattelet?! Olet varmastikin shokissa ja siksi sekaisin.. Ethän sinä.. hänhän..”, Umin ajatukset katkaisi Vegetan kysymys: ”Miten sinä oikein onnistuit lähes tapamaan itsesi? Siis kun se sinun syyttelytulvasi jäi kesken.” Umi hätkähti sekä sanoista että tavasta, jolla ne sanottiin. Vegeta ei ollut koskaan ennen puhunut Umille noin. Tai eihän vegeta ollut ikinä edes puhunut hänelle kunnolla, he olivat vain riidelleet. Umi uppoutui näihin mietteisiin ilmeisesti pitkäksikin aikaa, koska pian kuului tuttuun sävyyn: ”Nainen, mikä sinua vaivaa?! Kuurouduitko ja tulitko kenties mykäksi!?” ”Ei, en minä ole kuuroutunut enkä mykkäkään kuten huomaat. Niin, tuota, olin vain ajelemassa.. tuulettamassa ajatuksiani, koska.. Mitä helvettiä se oikeastaan sinulle kuuluu? Minä olin ajatuksissani ja liian myöhään huomasin kielekkeen ja sitten loput voi varmaankin päätellä”, Umi sopersi puolittain närkästyneenä.
Vihdoin he olivat Umin asunnolla, se oli sievä pieni asunto, ja menivät sisään Umi nojaten Vegetaan. Vegeta vei naisen, tämän ohjeiden mukaan, makuuhuoneeseen ja lähti etsimään Umin neuvomasta paikasta sidetarpeita ja shenzupapuja. Pavut korjaisivat käden hetkessä, tosin haavat olisi kuitenkin sidottava. Umi yritti riisua nahkaisia ajohousujaan, mutta ei onnistunut. Kipu oli liian kova. Hän laskeutui sängylleen. ”Mitä hän tekisi? Ei Vegeta voi..” ajatukset haihtuivat Umin mielestä, kun Vegeta palasi huoneeseen. ”Tässä on shenzupapu.. Se oli ainoa, jonka löysin. Näyttää aika vanhalle.. Niin tässä on vielä ne sidetarvikkeet”, sayalainen sanoi kävellessään sängyn viereen. Umi otti pavun ja syötyään tunsi kuinka käsi alkoi korjaantua, mutta papu oli tosiaan liian vanha. Käsi kyllä parantuisi, mutta ei hetkessä kuten normaalisti. ”Kiitos”, Umi sanoi hymyillen.
”Kätesi näytti aika pahalle, mutta se ei enää ole niin tärkeää. Sen sijaan..” Vegeta sanoi siirtäen katseensa Umin kädestä tämän jalkaan. Haava vuosi yhä. ”minun täytyisi varmaankin auttaa sinua, nuo haavat on sidottava kunnolla.” Umi nyökkäsi empien, aikoisiko Vegeta todella auttaa häntä. Umi nousi vaivalloisesti istumaan ja Vegeta auttoi Umin saappaat pois ja sen jälkeen saya-jin auttoi Umia housujen kanssa. Haavat olivat pieniä, mutta syviä ja ne vuosivat paljon. Vegeta puhdisti ja sitoi ne, koska oikeakätinen Umi ei siihen itse pystynyt. Kumpikin oli hiljaa. Saatuaan haavan sidottua Vegeta vielä auttoi Umia riisumaan tämän nahkaisen ajotakin. Vegeta jäi vielä istumaan sängylle ja Umi painoi väsyneenä ja ajatuksissaan päänsä Vegetan olkaa vasten. Nainen kiitti Vegetaa ja nukahti miehen syliin. Aamulla Umi heräsi yksin, peiteltynä ja kummissaan. Vain lappu yöpöydällä kertoi Vegetan olleen talossa; sayalainen oli lähtenyt kertomaan Abiralle ja Bulmalle, että oli löytänyt Umin.
Umi nousi istuman ja irvisti kivusta. Käsi oli kyllä jo kunnossa, mutta jalka oli kankea ja haavoja vihloi ilkeästi. Umi puki ylleen löysät kotihousut ja valkoisen topin. Hän meni keittämään kahvia alakertaan miettien samalla eilistä. Kohtalolla oli sairas huumorintaju: onnettomuus oli Vegetan syy ja Vegeta pelasti hänet. Miten oli mahdollista, että Vegeta oli tiennyt? Oliko Vegeta vakoillut Umia? Eihän se ollut mahdollista, eikä siihen olisi mitään järkevää syytä.. sitten Umi keksi mahdollisen teorian: Abira oli ollut Gokun luona, mutta he olivat varmaankin menneet kylään Bulman luo ja Abira tietysti heidän mukanaan. Siellä Abira oli aistinut Umin tuskan ja sitten aikuiset olivat lähteneet etsimään vihreätukkaista shardaa.
Oveen koputettiin ja Umi oli sen avattuaan saada kohtauksen. Tulija oli Vegeta. ”Mitä sinä täällä?” Umi kysyi kummissaan Vegetan kyräillessä ja vilkuillessa olkansa yli ovensuussa. Vastausta ei kuulunut. ”Tule nyt edes sisään äläkä vain sei..” Umin lause jäi kesken, kun Vegeta yhtäkkiä suuteli naista. Umi perääntyi ja katsoi ymmällään ja ärtyisästi. Vegeta puolestaan näytti täysin tyytyväiseltä itseensä. ”Mitä helvettiä sinä oikein ajattelet!? Herrajumala, sinulla on perhe! Sinulla on Bulma. Luuletko, että saat kaiken mihin isket silmäsi! Herää Prinssi Ruusunen, se ei ole totta!!” Umi alkoi saarnata, mutta Vegeta ei reagoinut sanoihin mitenkään. Umin lopetettua mies vain totesi: ”Hyvä, että olet kunnossa nainen.” Umi tunsi olevansa nyt jos koskaan avuton. Lopulta hän rauhoittui ja sanoi: ”Miksi oikein teit sen? Miksi autoit minua eilen? MIKSI!? Kerro!” Vegeta vain hymähti: ”Minua huvitti.” Tästä Umi tuohtui uudelleen: ”Sinua huvitti! Kohta sinä varmaan kerrot, että sinua ei enää huvita olla Bulman kanssa ja sinua huvittaa vietellä hänen paras ystävänsä!” ”Entä, jos se on totta. Ainakin osittain..” Vegeta sanoi sulkien oven ja jatkoi, ”Kadehdin elämäntyyliäsi. Olet vapaa, elät hetkessä etkä piittaa mistään”. Umi ei voinut uskoa korviaan, Vegeta puhui jotain syvällistä tai siis mitä tuo sitten tarkoittikin. ”O-otatko kahvia?” sharda kysyi vaihtaen puheenaihetta.
Vegeta istui keittiön pienen pöydän ääreen ja katseli Umia. Umi tunsi katseen poltteen selässään, muttei voinut olla ajattelematta Bulmaa. Sitten edellisen yön uni muistui naisen mieleen. Umi ravisti päätään. Se oli unta ja siinä kaikki. Hän antoi Vegetalle kupin ja otti kahvia myös itselleen. Oli haudanhiljaista. ”Minä vihaan tai vihasin sinua, enkä tiedä nyt, mitä ajatella ja sinun on myös parasta ajatella muitakin kuin itseäsi. Sinun on muistettava perheesi”, Umi sanoi lopulta rikkoen hiljaisuuden. ”Sinä tiedät, että se ei ole koskaan ollut vakavaa ja sitä paitsi pojan kasvettua Bulma on alkanut muistella menneitä..” Vegeta Aloitti, mutta vaikeni sitten. Sayalainen näytti sillä hetkellä niin masentuneelle ja yksinäiselle, että Umin teki mieli mennä lohduttamaan miestä, joka istui häntä vastapäätä yllään pinkki BADMAN-paitansa. Silloin Umi tajusi, että oli hyvää vauhtia rakastumassa tuohon mieheen. Mutta sitä Umi ei ikinä tuli kellekään myöntämään. Hän ei tuhoaisi Bulman eikä Trunksin elämää.
Okei, en enää jatka pidemmälle tätä ihmissuhdedraamaa ilman ihmissuhdetta.. Ensimmäinen Dragon Ball- aiheinen novelli on takana ja suoraan sanottuna surkea>_<.. Toivottakaa onnea Yuiumi-Reille ja Vegeta-samalle, mutta ennen kaikkea MINULLE^^ ~Umi