Tarina: Piccolon elämää: Perheen synty
Luokitus: K-12
Genre: Romantiikka, seikkailu
Päähahmot: Piccolo, pari Z-gängiläistä, namekeja
Muuta: Piccolon elämää Z:n jälkeen,mukana pari omaa hahmoa
Spoilerit: Spoilaa kaikkia DBZ-saagoja ja ehkä GT:kin.
Osa 1: Odottamaton tyttö
Oli kulunut 2 vuotta Gokun ja Uubin lähdöstä.Kaunis päivä lähestyi puoltaväliä,ja kaikki olivat omassa rauhassaan.Ainakin Piccolo,joka meditoi suuren vesiputouksen lähettyvillä.Veden kohina rauhoitti häntä,auttoi rentoutumaan,vahvisti meditaatiota ja keskittymiskykyä.
Mutta tunne,että joku tulee hänen luokseen,ei kadonnut meditaatiolla.Se vain piinasi häntä ja pisti odottamaan tulijoita.
Kolme voimaa lähestyi ylhäältäpäin,ja ryminä täytti ilman.Piccolo lopetti meditoinnin ja katseli namekilaisaluksen laskeutumista,joka oli ilmestynyt.Kaksi voimaa tuntuivat normaaleilta,mutta kolmas oli melko suuri.Hän päätti pitää kolmatta silmällä.
Alus sammui,luukku laskeutui kolmen hahmon kera.
"2 kuukautta meni,ja lopultakin täällä!"kuului ensimmäinen ääni.Melko iäkkäältä naiselta kyllä kuulosti.
"Pitäisi vain löytää se Piccolo-"toinen sanoi,mutta kolmas,sointuva mutta voimakassävyinen tytön ääni keskeytti sanoen:
"Tuolla hän leijuu,"ja osoitti Piccolon suuntaan.
Hahmot astuivat valoon paljastuen naisnamekeiksi.Heillä oli hiuksia,muttei kulmakarvoja.Vanha nainen oli hopeahapsinen ja pukeutui valkeaan mekkoon.Toinen näytti kaksi kertaa Piccoloa vanhemmalta,tummanvioletit lyhyet hiukset,arkinen vaalea asu.
Kolmas oli hyvin nuori tyttö,tummansiniset hiukset leikattuna siilityyliseksi paitsi keskeltä tukka kasvoi punktyyliin kuten Uubilla,syvänsininen taisteluasu sinisine vöineen verhosi vahvan ja notkean kehon,tumma huivi kiedottu pään ympäri,kengät kuin Piccololla.Katse oli ilmeetön,mutta mustista silmistä huokui voimaa.Katsellessaan tyttöä Piccolon olo meni oudon..huumaantuneeksi ja iloiseksi.Tämä oli jopa kaunis...
"Iltaa,Piccolo,"vanha nainen sanoi."Ilmeisesti haluat kuulla nimemme ja aikeemme."
"Kyllä,"Piccolo sanoi kääntäen katseensa tytöstä."Ja kuinka teitä naisia on? Luulin ettei meitä ole kumpaakaan puolta.Kuka teistä edes tiesi,eikä kertonut minulle mitään?"
"Rauhassa vaan,"keskimmäinen nainen rauhoitteli."Erimielisyydet pakottivat naiset lähtemään Namekilta Mikanille ennen luonnonmullistuksia.Tule muuten alas sieltä,emme tule ikävissä aikeissa." Hissuksiin laskeutui Piccolo alas ja tarkkaili naisia.
"Vanhin tiesi meistä vielä,muttei ilmeisesti muistanut kertoa meistä ennen kuolemaansa muille kuin vähän Moorille,"sanoi vanhus."Ja nyt nimemme:Olen Mikanin Vanhin B`kean,tyttäreni Velada(keskimmäinen nyökkäsi) ja tyttärentyttäreni-"
"Diriel,"nuori tyttö keskeytti ja nyökkäsi jäyhästi.
"Ja syy tuloonne?"kysyi Piccolo.
"Sovimme ennen lähtöä Katatzin kanssa lapsistamme parin,jotta saamme naiset ja miehet taas yhteen,"B`kean selitti."Mutta hänen poikansa sulautui sinuun,koska olet hänen nuorempi versionsa,ja Diriel on tarpeeksi vanha,niin teistä tulee pari."Nuoret katselivat B`keaniä järkyttyneinä.
"Älä viitsi,mummi!"Diriel huudahti,vilkaisi Piccoloa ja käänsi katseensa kasvot punastuneina."Pitääkö minun jäädä tuon körilään kanssa tänne?"
"Kuka täällä on köriläs?"suuttui Piccolo.Tyttö marssi hänen luokseen silmät kipinöiden ja porautui suoraan Piccolon silmiin.Vaikeaa se oli:Diriel oli häntä pään ja kaulan verran lyhyempi.
"En näe muita kuin sinut!"tyttö tiuskaisi.
"Älä puhu minulle koosta,tyttö!"Piccolo sanoi.
"Minulla on nimikin,ladonovi!"
"Älykääpiö!"He tuijottivat toisiaan kiristellen hampaitaan.B`kean ja Velada nauroivat nuorille.
"Noin ne parit aina ennen ihastumista käyttäytyivät,"B´kean hymyili.
"Älä unta näe!"Piccolo ja Diriel sanoivat yhtaikaa.Velada hymyili.
"Entä jos Diriel on täällä alkuun vuoden,tutustumassa sinuun?"hän sanoi.
"Minulle se on ihan sama,"tuhahti Piccolo."Kuitenkin hän tahtoo sen jälkeen lähteä kotiin."Diriel ei puhunut mitään,mutta taisi hyväksyä asian.
"Ja varoituksen sana,poikaseni,"B`kean sanoi."Olin Mikanin vahvin nainen,mutta Diriel voitti minut 7-vuotiaana käyttäen neljännesvoimiaan,minä ottelin täysillä."Piccolo kohotti kulmiaan."Hän ei hevillä luovuta taistossa.Ei hänen nimensä turhaan ole `Sininen Liekki`.Ja nyt 25-vuotiaana hän on voittanut kaikki Mikanin taistelijat ilman suurempia ponnistuksia."Diriel hymyili ilkeästi Piccololle.
Velada ja B`kean hyvästelivät Dirielin ja nousivat alukseen.Pian se nousi ilmaan ja katosi korkeuksiin.
"OK,"Diriel sanoi ja hyppäsi takaperinvoltilla kauemmas Piccolosta ja meni taisteluvalmiuteen.
"Heti taistelemaan?"virnisti Piccolo ja valmistautui itsekin."Taidat kerjätä selkääsi,pikkutyttö."
"Älä aliarvioi minua!"sanoi Diriel."Näytän pieneltä,mutta voimani ovat suuret.Kyllä sinä ne tunnet koko ajan.Lopeta pidättely ja iske täysillä!"
Kuin salama syöksyi Piccolo ja siirtyi Dirielin selän taa aikoen iskeä sieltä,mutta näkikin edessään tytön takaraivon sijaan tämän kasvot.Diriel tempaisi polvellaan Piccoloa kylkeen,tarttui tätä kädestä ja heitti maahan.
Piccolo hyppäsi korkealle ilmaan ja heitti Chobakuretsumahan,minkä tyttö torjui mutta alkoi iskun voimasta painua maahan,kun yritti pidellä sitä käsillään.Sitten hän tavallisella iskulla löi sen takaisin,nousi ilmaan myös ja yritti iskeä ja potkia Piccoloa.
Pian Piccolo alkoi osua tytön iskujen lomasta itsekin.Molempien suupielistä norui verivana,mutta voimakkaampana Dirielillä.Oli aika saattaa tämä päätökseen.Piccolo aikoi takaapäin ottaa tytön kiinni ja syöstä tämän täysillä maahan.Mutta hän teki suuren virheen:kun hän meni tytön taakse ja kiersi kätensä tämän ympärille,hän painoi vahingossa kämmenensä Dirielin rinnoille.
Hämmästys lamaannutti molemmat kymmeneksi sekunniksi.Diriel riuhtaisi itsensä irti ja kasvot tulipunaisena potkaisi Piccoloa täysillä haaroihin.
Sellaista kipua Piccolo ei ennen ollut tuntenut.Hän painoi kätensä kipeään paikkaan ja unohti lentämisen kokonaan,mutta Diriel tarttui hänen kainaloistaan kiinni ja laskeutui hänen kanssaan maahan.
Tuskan kyyneliä norui muutama Piccolon silmistä,kun hän istui polvillaan maassa.Tyttö painoi kätensä tämän harteille ja sanoi:
"Olen pahoillani,mutta se oli sinulle oikein.Jos lupaat olla tekemättä noin,sovitaan ottelu voitoksesi,olit muutenkin ylivoimainen.OK?"
Piccolo nyökkäsi.Diriel nousi ylös.
"Menen tutkimaan metsää.Mene sinä veteen vilvoittelemaan,se helpottaa,"hän sanoi ja lensi metsään.Varovasti Piccolo riisuutui ja istahti viileään veteen.Kivun helpottaessa hän tuumi päivän tapahtumia.
*Huolehtia nyt jostain tytöstä!*hän ajatteli.*Hänhän on itsepäinen,ylpeä,taipumaton,taisteluhaluinen,yksinviihtyvä-*Pian hän huomasi luettelevansa omia piirteitään Dirielistä,ja katseli punertuvaa taivasta.Olihan tyttö tavallaan myös viehättävä...Piccolo ravisti päätään unohtaakseen tuollaiset ajatukset ja nousi ylös pukeutumaan.Viitan ja turbaanin hän vei kuivaan ja kotoisaan luolaan putouksen taakse,jossa joskus nukkui.Hän istahti luolan lattialle,kun Diriel saapui raahaten isohkoa mustaa patjaa.
"Pieni mukavuus ei tapa,"tyttö sanoi Piccololle.Hänen yllätyksekseen Diriel ei alkanut nukkua,vaan laskettuaan patjan käsistään istahti maahan ja alkoi meditoida.
*Täytynee antaa Dirielille mahdollisuus,*Piccolo tuumi.*Täytyy varoa,etten ala pitää hänestä!*Hän uppoutui meditoimaan,kunnes nukahti.