Tarina: Piccolon elämää: Perheen synty
Luokitus: K-12
Genre: Romantiikka, seikkailu
Päähahmot: Piccolo, pari Z-gängiläistä, namekeja
Muuta: Piccolon elämää Z:n jälkeen,mukana pari omaa hahmoa
Spoilerit: Spoilaa kaikkia DBZ-saagoja ja ehkä GT:kin.
Osa 2:Aika kuluu,kehittyykö suhde?
Aikaa oli kulunut jo puoli vuotta.Piccolon ja Dirielin yhteiselo sisälsi riitelyä,meditointia,pieniä keskusteluja ja kommelluksia.Usein riidat tulivat siitä,kun Piccolo joskus katseli (tajuamattaankin)Dirieliä tämän puuhaillessa jotakin.Siitäkös tyttö hermostui,ja riita päättyi aina siihen,että Diriel tinttasi Piccoloa ja joskus jopa potkaisi tätä leukaan.Muuten kaikki sujui hyvin ja ongelmitta.
Tänään Videl ja ChiChi olivat pyytäneet Gohanin välityksellä Piccoloa ja Dirieliä käymään,koska halusivat tutustua nuoreen namektyttöön ja puhua naisten kesken.
Piccolo ja Diriel lensivät kohti Gokun kotia sanomatta sanaakaan.Pian he kuitenkin laskeutuivat talon pihaan,jossa kaikki odottivat.
"Pitkästä aikaa,Piccolo,"Videl sanoi.Piccolo nyökkäsi.Pikku Pan tuli myös tervehtimään.Gohan seisoi syrjemmällä,kun kaikki menivät sisään.Goten oli taas tyttöjahdissa Trunksin kanssa.Ei mikään yllätys kaikille.
"Me menemme tuonne vähän rupattelemaan,pojat,"ChiChi sanoi Gohanille ja Piccololle ja meni Dirielin ja Videlin kanssa makuuhuoneeseen juttelemaan.Pan kipitti heidän perässään.
Ei mennyt kuin 10 sekuntia,kun Piccolo ja Gohan olivat jo oven takana kuuntelemassa heidän puheitaan.
"Kuinka nämä ensimmäiset kuukaudet ovat sujuneet?"ChiChi kysyi ensin.
"Ihan hyvinhän nuo,"vastasi Diriel."Olen oikeastaan viihtynyt täällä."
"Piccolon kanssa?"Videl ihmetteli."Ei millään pahalla,mutta Piccolo on seurassa melko epäseurallinen.Ei melkein erotu jääkimpaleesta."(Gohan pidätteli naurua,koska nyt Piccolo näytti jääkimpaleelta.)
"En minä hänen seuraansa paheksu,"Diriel puolusteli."Vaikka ensimmäisenä päivänä jouduin potkaisemaan häntä arkaan paikkaan.Luulin pervoksi."(Nyt Gohan oli ratketa naurusta,Piccolo näytti murhanhimoiselta.)ChiChi ja Videl nauroivat ratketakseen.
"Nyt tiedän edes jonkun pystyvän siihen,"ChiChi hihitti ja rauhoittui.
"Mutta mitä sinä muuten pidät Piccolosta?"Pan kysyi.(Gohan ja Piccolo vilkaisivat toisiaan ja keskittyivät kuuntelemaan lisää.)
"Hankala sanoa,Pan,"vastasi Diriel."Vaikka hän on itsepäinen,ylpeä,voimakas ja hiljainen,juuri nuo piirteet minua hänessä viehättävät.(Piccolon leuka loksahti auki.)Voisin melkein sanoa,että toivon hänen alkavan pitää minusta,vaikka se on mahdotonta."(Nyt hän punastui.)
"En ole kuullut tuollaista ylistystä Piccolosta sitten Gohanin lapsuuden,"ChiChi hämmästeli.
Hetken hiljaisuus,ja sitten kuului askelia.Gohan ja Piccolo syöksyivät istumaan sohville.Kun naiset tulivat,kukin meni omiaan tekemään.Gohan ja Videl juttelivat keskenään,Pan leikki lattialla,ChiChi siivoili pöytää,Diriel istahti Piccolon viereen sohvalle.Kumpikin oli hiljaa.
Kohta Pan tuli seisomaan Piccolon eteen ja kysyi viattomasti:
"Pidätkö sinä Dirielistä,Piccolo-setä?"
Kaikki vaikenivat ja katsoivat hieman punastunutta Piccoloa.
"Öh..tuota...En ole varma,"hän takelteli.
"Te kyllä sopisitte yhteen,"hymyili Pan.
"Noh,Pan,"Videl sanoi ystävällisesti."Älä häiritse muita vaikeilla kysymyksillä."
"Ei se mitään,Videl,"Diriel sanoi ja nousi ylös."On meillä jo muutenkin aika palata.Oli mukava jutella,ChiChi."Pan vilkutti Dirielille ja Piccololle hymyillen,kun nämä menivät ulos ja nousivat lentoon.
Perille päästyään Diriel meni vielä metsään kiertämään,Piccolo syöksyi rannalle ja jäähdytti kasvojaan vedellä.
*Mokomakin Pan!*Piccolo ajatteli.*Menee nyt tuollaisia kysymään!*Ei hän itsekään ollut varma,pitikö hän Dirielistä vai ei.Hän istui rannalla miettien.
Piccolo..
Heikko ääni havahdutti hänet.Mistä se tuli?
Piccolo..
Hän nousi seisomaan ja haki lähettyviltä voimia.Lopulta yksi heikkenevä löytyi muutaman muun vierestä.
Piccolo...
"Diriel!"Piccolo henkäisi ja syöksyi kohti heikkenevää voimaa.Dirieliä.Ajattelematta,mitä siellä on.Kunhan Diriel on turvassa.
Lennettyään pitkälti metsässä hän näki viisi suurta sutta parveilemassa pienen,verisen hahmon ympärillä.Hahmo oli Diriel.
Piccolo alkoi kiehua raivosta.Suonet sykkivät hänen ohimollaan,kun sudet näkivät hänet.Ne kiertelivät hänen ympärillään odottaen hetkeä,jolloin iskeä.Sitten ne loikkasivat.
Piccolo alkoi huutaa raivosta,ja säteili kasvavaa voimaa ympärilleen.Voima pysäytti sudet ja pyyhkäisi ne tomuksi ympäri metsää.Lopetettuaan huutamisen hän leimusi voimasta,ja meni Dirielin luo.Tyttö oli täynnä naarmuja ja mustelmia.
"H-hei.Onneksi kuulit,k-kun..kutsuin.."Diriel sanoi väsyneesti."Vaikken odottanut,että tulisit..a-apuun."Piccolo nosti tytön syliinsä ja katseli tämän likaisia kasvoja.Hänet valtasi halu auttaa ja suojella Dirieliä.
"Sinua tärkeämpää ei minulla ole,"hän sanoi lempeästi ja hymyili.
Dirielin silmät laajenivat hämmästyksestä.Ei Piccolo ollut koskaan puhunut hänelle noin mukavia,ja edes hymyillyt.Iloisena Diriel painoi päänsä Piccolon rintakehää vasten ja sulki silmänsä.Piccolo lähti lentoon kohti kotia,pidellen hellästi Dirieliä käsissään.
No löytyyhän Piccolostakin pehmeitä puolia,kun oikein etsitään