Tarina: Piccolon elämää: Perheen synty
Luokitus: K-12
Genre: Romantiikka, seikkailu
Päähahmot: Piccolo, pari Z-gängiläistä, Diriel
Muuta: Piccolon elämää Z:n jälkeen,mukana pari omaa hahmoa
Spoilerit: Spoilaa kaikkia DBZ-saagoja ja ehkä GT:kin.
Osa 3: Iloinen tapahtuma
Susien hyökkäys muutti Piccolon ja Dirielin suhteen normaaliksi.He eivät enää riidelleet,ja käyttäytyivät toisiaan kohtaan ystävällisemmin kuin ennen susia.Jos joku olisi nähnyt heidät nyt yhdessä,ei hän olisi uskonut silmiään:He näyttivät ihan oikealta parilta.
Viikko hyökkäyksen jälkeen oli tulossa kaunis auringonlasku.Niistä Piccolo eritoten nautti asuessaan putouksella.Taivas värjäytyi keltaiseen ja hentoon punaan,ja juuri hetkellisyyden vuoksi hän nautti auringonlaskusta.
Hän oli lentänyt kalliolle istumaan ja odottamaan oikeaa hetkeä.Pian Dirielkin tuli hänen viereensä istumaan.
"Kaunista,eikö?"Diriel kysyi.
"Kyllä,"vastasi Piccolo."Nämä ovat aina parhaat hetkeni asuessani täällä.Vaikka auringonlasku tulee joka päivä,jokainen tuntuu erilaiselta."Silloin taivaanranta värjäytyi kultaan ja punaiseen,värjäten myös muunkin maailman.Diriel nojasi Piccolon olkapäähän.
"Mutta eikö niistä ole mukavempi nauttia ystävän seurassa?"hän kysyi.Piccolo vilkaisi Dirieliä,joka hymyili hänelle.Hän hymyili vähän itsekin.Juuri se antoi Dirielille rohkeutta mennä lähemmäksi Piccoloa ja suudella häntä.
Tällaista tunteiden sekamelskaa ei Piccolo ollut koskaan ennen tuntenut.Hän halusi pitää Dirielin lähellään,suojella tyttöä,huolehtia hänestä.Lopetettuaan suudelman Diriel sanoi:
"Anteeksi.Minun oli pakko tehdä se.Osasit sen aika hyvin."Piccolo naurahti.
Aurinko oli jo painunut mailleen.Ympäristö alkoi hämärtyä,ja ilma tuli aavistuksen viileäksi.
"Tule.Sain idean,"sanoi Diriel ja nousi pitäen Piccolon kädestä kiinni.
"Minkä idean?"kysyi Piccolo hämmästyneenä.
"Tule nyt,kiltti,"Diriel aneli."Se on kiva juttu.Usko vaan."
Diriel lensi vetäen Piccoloa perässään putouksen luolaan.
*Seuraavat tapahtumat on sensuroitu,jotta nuoremmat lukijat voivat lukea eteenpäin ilman traumoja/sekoamista lopullisesti.T:Hikaru.*
Uusi aamu paistoi kirkkaana.Auringonsäteet siivilöityivät vesiputouksen taakse paistaen heräävän Piccolon kasvoille.Hän nousi istumaan ja venytteli raukeasti naksauttaen niskojaan,ja vilkaisi Dirieliä,joka nukkui peiton alla vielä sikeästi.
"Kaikkeen sinä minut suostuttelet,"hän sanoi hiljaa ja hymyillen,siirsi peiton yltään ja puki illalla vuoteen viereen jääneet vaatteensa ylleen.
Mentyään ulos hän meni lähimmän puun alle istumaan ja muistelemaan iltaa.Hän alkoi nauraa hiljaa:
"Kaikkea vielä.En edes tiennyt,että tuollaista voi namekitkin tehdä."Mutta hän ei voinut kieltää,etteikö se olisi ollut mukavaa.Meditointi rentoutti nyt vielä lisää viime yön jälkeen.
Noin tuntia myöhemmin Piccolo kuuli Dirielin lähestyvän häntä,mutta kuuli myös kahinaa,kun jotain laskettiin nurmelle.
"Sinun kannattaisi katsoa,Piccolo,"Diriel sanoi."On kyse viimeyöstä."Piccolo avasi silmänsä.
"Mitä ihmettä?"hän sanoi järkyttyneenä.
Diriel oli laskenut maahan namekmunan.Tyttö katseli häntä vaivautuneena,mutta jotenkin myös iloisena.
"Miksi sinä nyt tuon munan sait?"Piccolo kysyi.
"Viimeyön takia,"vastasi Diriel ja punastui."Mummi selitti sen joskus.Minä olen sukupolvea,joka voi saada jälkeläisiä miesten kanssa vain viimeöisellä tavalla."Piccolo punastui myös ja nieleskeli nolona.
Munankuori rupesi ritisemään.Molemmat kumartuivat heti lähemmäs katsomaan.Pian puolet kuoresta putosi pois,ja Piccolo ja Diriel katsoivat tarkemmin.
Pieni nameklapsi katseli heitä ja jokelsi.Lapsella oli pörröiset,viininpunaiset hiukset,kulmikaspiirteiset silmät kuten Piccololla,mutta yllättävin seikka oli se,että lapsi oli tyttö.Piccolo tarttui lasta kainaloista ja nosti sen ylös kuoresta.Pieni se oli:ehkä noin 45-senttiä pitkä,mutta vastasi kehitykseltään noin neljäkuukautista vauvaa.Lapsi tapitti Piccoloa ja rupesi hymyilemään.
Silloin vasta Diriel ymmärsi toimia.Hän otti viitan Piccolon harteilta ja kääri lapsen siihen lämpimään.Hetken jokellettuaan Dirielille pikkuinen nukahti.
"Etkö ole iloinen?"kysyi Diriel Piccololta."Halusit tai et,olet nyt isä."
Oikeasti Piccolon piti hillitä itseään,ettei heittäisi riemuissaan Dirieliä ilmaan.Hän oli isä.Hän laski kätensä Dirielin olalle ja hymyili.
"Usko pois,olen riemuissani,"hän sanoi ja katseli vauvan nukkuvia kasvoja kuin kuka tahansa mies,joka on ensimmäistä kertaa...isä.
Nyt sitten syntyi Piccolon perhe ;) .Seuraavaan lukuun yritän sovittaa vähän jännitystä,joten joudutte ikävä kyllä odottamaan jännittyneinä seuraavaa lukua.Pahoittelen hitauttani :(